Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Crtl + C

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 8.12.2010 09:31

koulussa kaikki kirjoitetaan vielä käsin
työelämässä ei

lyijykynät suhisevat paperilla
tuskaisen verkkaisesti
ja paperi kuluu kiiltäväksi
toistuvan kumituksen seurauksena (tytöt)

käsinkirjoittaminen hidastaa tarpeettomasti
opiskelun tahtia
kun kaikki pitää aina kopioida
ensin opettajan muistiinpanot
ja sitten siirtää kirjan kappaleista vastaukset
työkirjaan tai vihkoon

milloin jää tilaa
ajattelulle
keskustelulle
tai lukemiselle?

olen ikuisesti katkera
historianopettajilleni
jotka pakottivat kopioimaan
psykedeelisiä muistiinpanojaan
monta vuotta putkeen
turhaan

täyssinän ja pähkinäsaaren rauhasta
muistan vain vuosiluvut
enkä mitään muuta
en syitä enkä seurauksia

korean sodasta jäi mieleeni
opettajan syvä huokaus
ja maininta maailman kummallisimmasta sodasta

kuuden vuoden kopioimiseen käytetyn ajan
olisin voinut käyttää lukemiseen
mutta ehkä tällä kertaa
saan korean sodasta jotakin tolkkua
lehtiä lukemalla
kun historia näyttää toistavan itseään

onneksi käyn peruskoulua osin uudestaan
tyttärieni koulukirjojen kautta

voin lukea oppikirjat kannesta kanteen
yhdellä istumalla
ja laskea sen sitten sylistäni
hitusen viisaampana

tuleepahan kerratuksi kääntöpiirit
(kuinka päin ne olivatkaan)
ja karttamerkit sekä erilaiset maanpinnan muodot
sopivina paloina

mutta tyttärien ylenpalttinen kotitehtävien
vihkoon kirjoittaminen
saa vereni kiehumaan

omassa luokassakin tiedän
missä tytöt ovat istuneet
sen näkee pulpettien pinnalla
olevasta purukasasta

parhaat oppilaat kuuntelevat puhetta pää kallellaan
ja parhaat luennoitsijat antavat
valmiit luentomuistiinpanot ajattelun tueksi

minä haluaisin pelkät lukuläksyt takaisin

lukiessamme kotona yhdessä tarinaa
eesausta ja iisakista
otimme apuun kirkon lahjoittaman lasten raamatun
(uskonnonkirjan versio oli sekava
eikä tyttäreni pysynyt
hankalien kysymysten ja
karvaisten käsivarsien kiemuroissa)

minä luin
lapset kyselivät rebekan motiiveja
ja selitimme tapahtumien kulkua toisillemme
etsien selityksiä

juonittelusta hurmaantunut kuopukseni
totesi tyytyväisenä peiton alta
että olipa jännä tarina!

 

 

Koulukinkku

Keskustelu

Aivan hirveää nähdä nykynuorten epäselvää käsialaa. Siispä opetettakoon kaunokirjoitusta vaativasti ja kun se on hallinnassa, niin sitten tiekkaroimaan.

Harmi, että kohdallesi sattui psykedeelisiä muistiinpanoja jakanut historianopettaja. Harmillista, että toiset oppivat vihaamaan historiaa juuri kouluhistorian takia. Ne vuosiluvut eivät kuitenkaan ole se tärkein juttu kyseisessä aineessa, ja olettaisin nykypäivän historianopettajien kautta linjan korostavan vähän muita juttuja. Historia kuitenkin yhtä kuin elämä! Aarrearkku, josta ammentaa rikkauksia.

Olisiko ruotsin opelta mahdollista saada muita vinkkejä, kuinka historiaa kannattaisi opettaa? Substanssia on kuitenkin pakko opiskella ennen kuin ajattelua päästään harjoittamaan. Itse harrastan miellekarttoja ja väittelyitäkin aikataulun salliessa Tärkeintähän on oppia hahmottamaan oma oppimistyylinsä. Silloin opiskelusta saa eniten irti.

terveisin historianopettaja

Voi niitä onnellisia lapsukaisia, jotka saavat tuon loistavan open tunneilla oppia!

Olen samaa mieltä kopioinnista. Melko turhaa hommaa. Pahimmillaan se kai voisi mennä näin:

1. opettaja kirjoittaa muistiinpanonsa
2. hän lukee ne oppilaille
3. oppilaat kopiovat
4. oppilaat lukevat ne kotona (haukion kala)
5. oppilaat kopsuttelevat jorinat uudestaan koepaperiin
6. opettaja lukee omat muistiinpanonsa.
7. asiat käydään vielä yhdessä läpi luokassa

Joku varmasti väittää, että tuossahan toistojen avulla nimenomaan oppii hyvin. Itse väitän, että tuolla tyylillä ei opi mitään. Olen opettaja, enkä kopioituta, tosin eipä tule paljon oppikirjojakaan käytettyä.

Kirjoittaja olisi voinut otsikkoa kirjoittaessaan kopioida näppäimistöstään, miten Control lyhennetään.

Pähkinäsaaren rauha! about ainoa asia joka sieltä ala-asteen historiantunneilta jäi elävästi mieleen. Siis se vuosiluku tietenkin. Muuta en muistakaan. Koepaperiin piti vahvistaa kolmesta vaihtoehdosta kyseisen rauhan raja. (Vaihtoehtoja oli kuulemma sittenkin kaksi oikeaa.)

Ala-asteen kirjoista jäi mieleen, että Neuvostoliitossa oli heilimöiviä viljapeltoja ja leipäaittoja suurissa koko sivun värikuvissa, kun taas Amerikasta näytettiin savusumut ja roturistiriidat pienissä ankeissa mustavalkokuvissa. Ja että sotakorvauksia on kiittäminen Suomen teollistumisesta ja hyvinvoinnista. Ja että Maon pitkä marssi, jossa kuoli kansaa kuin kärpäsiä, oli jotenkin hieno juttu.

Mitä totuuksia niissä nykyään on?

Pertsa,
just niin! Olipa loistava tiivistelmä suomalaisesta opetuskäytännöstä, kyllä nauratti.

Koulukinkku, jatka vaan vaikka krijoitusvihreitä tuliskin – vanha ope tietää missä paineessa perheellinen äiti/ope päivänsä viettää. Ääni on jaakopin ääni vaikka käsivarret olis kuinka karvaiset.

”Pertsa V. kirjoitti:

Olen samaa mieltä kopioinnista. Melko turhaa hommaa. Pahimmillaan se kai voisi mennä näin:

1. opettaja kirjoittaa muistiinpanonsa
2. hän lukee ne oppilaille
3. oppilaat kopiovat
4. oppilaat lukevat ne kotona (haukion kala)
5. oppilaat kopsuttelevat jorinat uudestaan koepaperiin
6. opettaja lukee omat muistiinpanonsa.
7. asiat käydään vielä yhdessä läpi luokassa

Joku varmasti väittää, että tuossahan toistojen avulla nimenomaan oppii hyvin. Itse väitän, että tuolla tyylillä ei opi mitään. Olen opettaja, enkä kopioituta, tosin eipä tule paljon oppikirjojakaan käytettyä.”

Pertsa, asiaa! Juuri noin muistan erityisesti historian tuntien menneen. Ns. pakkomuistiinpanot eivät opeta mitään. Tällä tarkoitan sitä, että opettaja kirjoitti ranskalaisia viivoja taululle, ja me kopiotiin. Siinä ei opi mitään muistiinpanotekniikkaa eikä muutakaan. Opettaja saattoi selittää mitä puolikas lause tarkoitti, mutta sitä ei aina ehtinyt kirjoittaa muistiin. Kun opiskellaan uusia asioita, samalla oppii miettimään mikä on tärkeää ja pystyy tekemään sellaiset muistiinpanot, joista itse parhaiten myöhemmin muistaa asiat. Opettajan ei tarvitsee kirjoittaa, jos hän selittää asian suullisesti kokonaan, jotta siitä jää kunnollinen kuva oppilaalle.

Biologian tunnilta on jäänyt myös muisto yhdestä sijaisesta, jolla oli suttuisia kalvoja, jotka olivat ainakin 20 vuotta vanhoja. Nämä kalvot olivat niin täynnä tekstiä kuin A4 voi olla. Koska sijaisella oli toinenkin tunti, hän jätti meidät kirjoittamaan yksikseen muistiinpanoja. Kalvosta selvää saaminen vei tunnin, mutta ainakin opittiin ryhmätyötaitoja, kun itse ei enää saanut selvää 😉

Kopioiminen ja ulkoaopettelu ei ole kehuttava pedagoginen menetelmä (ja uskaltaisin veikata, ettei nykykoulussa myöskään usein käytetty), mutta muistuttaisin että asioilla on aina useampi puoli. Käsin kirjoittamista ei koulussa harjoitella ainoastaan muistiinpanojen kirjoittamista varten ja siksi, ettei jokaiselle oppilaalle voida tarjota omaa läppäriä, vaan tavoitteena on harjoittaa myös motoriikkaa ha erityisesti hienomotoriikkaa, taitoja jotka vaikuttavat esimerkiksi lukemisen oppimiseen. Aivot ovat siitä mutkikas kokonaisuus, ettei näitä hienomotorisia taitoja voi erottaa ajatteluntaidoista. Myös oppimistyylit ovat erilaisia, osa oppijista oppii paremmin kun sormenpäissä on paperintuntu.

Ja tarvitaanpa sitä hienomotoriikkaa myös ipodia sohiessa 🙂

Todellakaan en tarkoittanut sitä, ettei kirjoitettaisi käsin, vaan sitä, että voisi kirjoittaa sitä, mitä itse kokee tarpeelliseksi. Kirjoittamisen taito on tärkeä, ja usein kun sitä tarvitaan, pitää kirjoittaa paljon ja nopeasti. Silloin on hyvä olla motoriikka kunnossa. En esimerkiksi kannata ylioppilaskirjoitusten sähköistämistä, sehän vie pointin tunneilla kirjoittamiseltakin osittain, kun siellä loppukokeessa ei sitten tarvitse. Ja sitten sitä varten on kuitenkin pakko harjoitella koneella kirjoittamisen motoriikkaa, kun eihän sekään ihan itsestään tule.

Näitä luetaan juuri nyt