Crtl + C

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

koulussa kaikki kirjoitetaan vielä käsin
työelämässä ei

lyijykynät suhisevat paperilla
tuskaisen verkkaisesti
ja paperi kuluu kiiltäväksi
toistuvan kumituksen seurauksena (tytöt)

käsinkirjoittaminen hidastaa tarpeettomasti
opiskelun tahtia
kun kaikki pitää aina kopioida
ensin opettajan muistiinpanot
ja sitten siirtää kirjan kappaleista vastaukset
työkirjaan tai vihkoon

milloin jää tilaa
ajattelulle
keskustelulle
tai lukemiselle?

olen ikuisesti katkera
historianopettajilleni
jotka pakottivat kopioimaan
psykedeelisiä muistiinpanojaan
monta vuotta putkeen
turhaan

täyssinän ja pähkinäsaaren rauhasta
muistan vain vuosiluvut
enkä mitään muuta
en syitä enkä seurauksia

korean sodasta jäi mieleeni
opettajan syvä huokaus
ja maininta maailman kummallisimmasta sodasta

kuuden vuoden kopioimiseen käytetyn ajan
olisin voinut käyttää lukemiseen
mutta ehkä tällä kertaa
saan korean sodasta jotakin tolkkua
lehtiä lukemalla
kun historia näyttää toistavan itseään

onneksi käyn peruskoulua osin uudestaan
tyttärieni koulukirjojen kautta

voin lukea oppikirjat kannesta kanteen
yhdellä istumalla
ja laskea sen sitten sylistäni
hitusen viisaampana

tuleepahan kerratuksi kääntöpiirit
(kuinka päin ne olivatkaan)
ja karttamerkit sekä erilaiset maanpinnan muodot
sopivina paloina

mutta tyttärien ylenpalttinen kotitehtävien
vihkoon kirjoittaminen
saa vereni kiehumaan

omassa luokassakin tiedän
missä tytöt ovat istuneet
sen näkee pulpettien pinnalla
olevasta purukasasta

parhaat oppilaat kuuntelevat puhetta pää kallellaan
ja parhaat luennoitsijat antavat
valmiit luentomuistiinpanot ajattelun tueksi

minä haluaisin pelkät lukuläksyt takaisin

lukiessamme kotona yhdessä tarinaa
eesausta ja iisakista
otimme apuun kirkon lahjoittaman lasten raamatun
(uskonnonkirjan versio oli sekava
eikä tyttäreni pysynyt
hankalien kysymysten ja
karvaisten käsivarsien kiemuroissa)

minä luin
lapset kyselivät rebekan motiiveja
ja selitimme tapahtumien kulkua toisillemme
etsien selityksiä

juonittelusta hurmaantunut kuopukseni
totesi tyytyväisenä peiton alta
että olipa jännä tarina!