Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Venäläinen yksinäisyys

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 8.11.2010 16:44

minulla oli hemmetin komea pappa
karjalasta kotoisin
ja naiset pyörivät hänen ympärillään

mummoni hämeestä oli kärttyinen
ja lohduttautui soittamalla
mandoliinistaan kylmät pois

pappa tuoksui tummalta tupakalta
ja hänessä oli turvallista vetovoimaa
hän osasi käsitellä hevosia ja naisia
ja hän taltutti kyykäärmeet
vitsasta taitetulla silmukalla
lasten ihmetellessä vieressä

joskus menin salaa kurkkimaan
papan tekemän piirongin ylälaatikoihin
siellä oli tarkoin varjeltuja sotasaaliita

tajusin kyllä
että koskin johonkin
kiellettyyn ja julmaan

venäläisten sotilaiden natsat
ja rintanapit ja kunniamerkit
soljuivat kylminä sormissani
ja tunsin kunnioitusta
tapettuja sotilaita kohtaan

näin heidät lotinanpellossa selällään
silmät sameana huulet harmaana

ja olin iloinen
että pappani oli hengissä
eikä se toinen

johannes ei puhunut sodasta
koskaan
sanaakaan
eikä siitä saanut kysyä
mitään

hän oli joutunut jättämään
kotinsa rautuun
joten voisin kuvitella
että viha ryssiä kohtaan
olisi ollut oikeutettua ja sakeaa

mutta ei
en sitä aistinut
vai vääristikö vintillä ollut
samovaari siitä heijastuneet kuvat?

nyt olen törmännyt
ryssävihaan koulussani
ja se kohdistuu
kolme sukupolvea myöhemmin
pieniin lapsiin

minuun vetoaa prokofjevin viulukonsertto
sostakovitsin sekopäisyys
venäläiset blinit ja kaviaari
ja olen tavannut dostojevskin
henkilökohtaisesti
hänen kellariloukossaan

kirkasotsainen jykevä
kaunispiirteinen kansa
saa minut valppaaksi
enkä tajua heitä ympäröivää vihaa

muistan rajanylitykset neuvostoliittoon
jäätyneissä vihreissä junissa
kun leningradin sotilaat sylkäisivät
taskulamppunsa äitini kasvoille
epäillen häntä
länsimaisen propagandan salakuljettamisesta
(minulla oli kylläkin raamattu
pyjaman alla piilossa
ja teeskentelin nukkuvaa)

he eivät saaneet minua vihaamaan
vaan jäin venäläisten kuohauttamaan
adrenaliiniin koukkuun

enkä ymmärrä sitä
miksi venäläisyys
ei kelpaa suomalaislapsille

tänne syntyminen ja suomi äidinkielenä
ei auta yhtään
jos papereissa olet sukua ryssälle
ja erehdyt puhumaan äidin kanssa
kännykkään venäjää

näille lapsille ei löydy koskaan työparia
(siksi en ikinä jätä sitä
enää sattuman varaan)

muutkin maahanmuuttajat
kelpaavat kernaammin

venäläissukuiset suomalaislapset
tulevat oppitunneille yksin
ja lähtevät sieltä viipyillen
pienet hartiat jäykkinä
enkä osaa auttaa heitä

Koulukinkku

Keskustelu

Kolmanteen polveen…
Taas pannaan lapset kärsimään. Miten he sen jaksavat?

Kaunis runomuotoinen kokemustiivistelmä.
Samanlaista asennoitumista voi liittyä osin myös ruotsinkielisiin koulukavereihin(jotka tosin yleensä puhuvat suomea). Meidän suomalaisten ehkä kokema vastenmielisyys ja alemmuudentunteet ruotsalaisia kohtaan vastaa kaiketikin epäluuloisuutta ja vihaa venäläisyyttä kohtaan, historiallisista kärsimyksistä johtuen. Emme ole vieläkään vapautuneet surutyöskentelystä ja katkeruudesta, mitä sotien ja epäoikeutettujen aluevaltausten tapahtumat ovat poltinraudan tavoin painaneet mieliin ja alitajuntaan.
Näinpä ei ole ihme että ystävyys voi löytyä paremmin niiden tahoilla, joilla ei ole ollut osuutta tämänkaltaisille painolasteille kansallisessa itsetunnossa.
Asiallehan pitäisi saada jotain muutosta kun tietäisi mitä.

Kiitos sykähdyttävästä kirjoituksesta jälleen!
Löydät aina niin hienoja teemoja.
Jännää, että omalla isälläni ei ollut mainitsemiasi sotasaaliita,
vai eikö hän vain esitellyt niitä, vaikka muuten puhui sodasta
liki taukoamatta koko liki ysikymppisen elämänsä ajan.
Käsittämätöntä, että noita lapsia hyljeksitään
ja kiitos, että pidät heidän puoltaan
järjestelemällä parit itse.

Kiitos kirjoituksestasi. Se sai minut miettimään asiaa perusteellisesti omalta kannaltani. Koen olevani onnekas, kun saan elää toisenlaista todellisuutta. Toivottavasti asiat muuttuvat muuallakin.

minulla oli uskomattoman komea ukki
pohjois-karjalasta kotoisin
ja naiset olisivat pyörineet hänen ympärillään

mutta mammani karjalasta oli
helvetin mustasukkainen ja
pahansisuinen
(ja koko kylä tiesi sen)
koska kaipasi
mainetta ja kunniaa
mutta joutui tyytymään
soittelemaan kampaa
kotioloissa

ukki tuoksui mäntysuovalta,
ja hänessä oli turvallista vetovoimaa.
hän osasi käsitellä lapsia ja koiria
ja korjata kaiken ehjäksi
paitsi oman elämänsä

joskus menin salaa kurkkimaan
isoäidin kaappeja
siellä oli aarteita
pitsejä
lankoja
nauhoja
rihkamakoruja
valokuvia
vanhoja vaatteita
ja tarkoin varjeltuja salaisuuksia
hajuvesipullojen sekaan kätkettyjä
viinapulloja

valokuvissa mustavalkoiset totiset miehet
tuijottivat minua mitäännäkemättömin silmin
ja vanhat mummot siristelivät silmiään huivin alta
hirsitalot seisoivat tummana taustana

näin uudet asukkaat
mamman lapsuuden laulumailla
jotka julman tietämättöminä elivät
minulle kuuluvilla leikkipaikoilla

mutta olin iloinen että mamma oli täällä
eikä siellä

mamma puhui sodasta paljon
aina
päivittäin
eikä siitä siksi tarvinnut kysyä
mitään

hän oli lähtenyt evakkoon kahdesti
jäänyt sotavangiksi
kaksitoistavuotiaana
jättänyt kotinsa ja nuoruutensa unelmat

mutta ei hänkään vihannut venäläisiä
haki karjalaa takaisin
uudelleen ja uudelleen
petroskoista, sotshista, leningradista

törmäsin lapsuudessani kuitenkin
ryssävihaan
enoni vihasivat heitä
kiihkeästi
ympärillään
hyllyillä rivissä samovaarit
lattialla haitari
vitriinissä maatuskat

minuun vetoaa tsaikovskin pianokonsertto
shostakovitsin vimmaisuus
kaviaari ja gogol

runollinen mystiikkaan taipuvainen
tunteellinen kansa
saa minut tuntemaan itseni
yhdeksi heistä
ja silti voin ymmärtää
heihin kohdistuvan vihan

muistan isoäidin kyyneleet
enojen katkerat sanat
rajavartijoiden nöyryytykset
propagandaa tyrkyttävän oppaan
tylyt myyjät
rähjäisen sairaalan piittaamattomat lääkärit
ylimieliset turistit täällä
arvostelemassa meidän historiaamme

tiedän
että moni ei näe sen läpi
vaan kantaa
menneiden sukupolvien tuskaa
omanaan
koska heidät on opetettu niin tekemään

ja siksi venäläisyys
ei kelpaa suomalaisille aikuisille
eikä heidän lapsilleen

mutta
ajat muuttuvat
(ainakin joissakin paikoissa)
ja jossakin
lapsille löytyy työpari
äidinkielestä riippumatta
(ja siksi jätän sen aina sattuman varaan)

venäläissukuiset suomalaislapset ja
suomalaissyntyiset venäläislapset
ja kaikki muut
istuvat luokassa sekaisin
lähtevät ulos pareittain
sen kanssa josta pitävät

eikä minun tarvitse auttaa heitä siinä
he osaavat sen ihan itse
kun vanhemmat
antavat siihen tilaisuuden

Kiitos matrjoshka-utshilkalle upeasta kirjoituksesta.
Onneksi joskus ja jossain on näinkin!

Jo vain oli kaksi komeaa runoa! Kiitos.

Näitä luetaan juuri nyt