Venäläinen yksinäisyys
minulla oli hemmetin komea pappa
karjalasta kotoisin
ja naiset pyörivät hänen ympärillään
mummoni hämeestä oli kärttyinen
ja lohduttautui soittamalla
mandoliinistaan kylmät pois
pappa tuoksui tummalta tupakalta
ja hänessä oli turvallista vetovoimaa
hän osasi käsitellä hevosia ja naisia
ja hän taltutti kyykäärmeet
vitsasta taitetulla silmukalla
lasten ihmetellessä vieressä
joskus menin salaa kurkkimaan
papan tekemän piirongin ylälaatikoihin
siellä oli tarkoin varjeltuja sotasaaliita
tajusin kyllä
että koskin johonkin
kiellettyyn ja julmaan
venäläisten sotilaiden natsat
ja rintanapit ja kunniamerkit
soljuivat kylminä sormissani
ja tunsin kunnioitusta
tapettuja sotilaita kohtaan
näin heidät lotinanpellossa selällään
silmät sameana huulet harmaana
ja olin iloinen
että pappani oli hengissä
eikä se toinen
johannes ei puhunut sodasta
koskaan
sanaakaan
eikä siitä saanut kysyä
mitään
hän oli joutunut jättämään
kotinsa rautuun
joten voisin kuvitella
että viha ryssiä kohtaan
olisi ollut oikeutettua ja sakeaa
mutta ei
en sitä aistinut
vai vääristikö vintillä ollut
samovaari siitä heijastuneet kuvat?
nyt olen törmännyt
ryssävihaan koulussani
ja se kohdistuu
kolme sukupolvea myöhemmin
pieniin lapsiin
minuun vetoaa prokofjevin viulukonsertto
sostakovitsin sekopäisyys
venäläiset blinit ja kaviaari
ja olen tavannut dostojevskin
henkilökohtaisesti
hänen kellariloukossaan
kirkasotsainen jykevä
kaunispiirteinen kansa
saa minut valppaaksi
enkä tajua heitä ympäröivää vihaa
muistan rajanylitykset neuvostoliittoon
jäätyneissä vihreissä junissa
kun leningradin sotilaat sylkäisivät
taskulamppunsa äitini kasvoille
epäillen häntä
länsimaisen propagandan salakuljettamisesta
(minulla oli kylläkin raamattu
pyjaman alla piilossa
ja teeskentelin nukkuvaa)
he eivät saaneet minua vihaamaan
vaan jäin venäläisten kuohauttamaan
adrenaliiniin koukkuun
enkä ymmärrä sitä
miksi venäläisyys
ei kelpaa suomalaislapsille
tänne syntyminen ja suomi äidinkielenä
ei auta yhtään
jos papereissa olet sukua ryssälle
ja erehdyt puhumaan äidin kanssa
kännykkään venäjää
näille lapsille ei löydy koskaan työparia
(siksi en ikinä jätä sitä
enää sattuman varaan)
muutkin maahanmuuttajat
kelpaavat kernaammin
venäläissukuiset suomalaislapset
tulevat oppitunneille yksin
ja lähtevät sieltä viipyillen
pienet hartiat jäykkinä
enkä osaa auttaa heitä