Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Yliopiston laatuvaatimukset

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 28.4.2010 12:25

laura nordin
turun yliopiston
kasvatustieteen yo
pisteli eilisessä hesarissa
suomalaista yliopisto-opiskelua
kuin voodoo-nukkea

hypin sohvallani tasajalkaa
koska hänellä oli munaa sanoa
oma näkemyksensä peittelemättä
yliopisto-opetuksen tasosta

vasta ensimmäinen opintovuosi takana
ja tyttö uskaltaa sanoa
että opetus on huonoa

itse valmistuin 90-luvulla
ja palasin täydentämään opintojani
2000-luvulla samaan opinahjoon
huomatakseni ettei mikään ollut muuttunut

maisterin opintoja on pakko täydentää
jos haluaa päästä esim.
seuraaviin avoinna oleviin paikkoihin:

kajaanin lukio: englannin ja ruotsin tuntiopettaja
jolla on pätevyys myös jossakin kolmannessa kielessä

enontekiö: perusopetuksen ja lukion tuntiopettaja
aineyhdistelmällä englanti, ruotsi ja kuvataide

kurikka ja kaustinen: englannin, ruotsin ja ranskan opettaja

joensuu: englannin ja kotitalousopettaja

inari: saamentaitoinen englannin ja ruotsinopettaja

sipoo: ruotsin, ranskan ja englanninopettaja

huom. kaikki samassa persoonassa
eli kiirettä pitää kun opiskelee työn ohella
jotta yltää kaikkiin em. vaatimuksiin

”tähän joukkoon etsimme nyt motivoitunutta,
innostunutta opettajaa ja opetuksen kehittäjää –
hakijoiden erityisansioksi luetaan
oppimisympäristö Fronterin sujuva käyttö”

anyway
luulin aina että yliopistossa puhaltavat
uudistuksen vaihtoehtotuulet

saan yliopisto-opiskelusta edelleen
harmaita hiuksia ja turhaumia
tämä koskee kylläkin vain kielten
ja kasvatustieteen opintoja
muista minulla ei ole kokemusta

perustelut tulevat tässä:

jyvät erotetaan akanoista kysymällä
vuosilukuja eikä syitä ja seurauksia
eli nippelitieto rulettaa

fonetiikan ja fonologian aiempi suoritukseni oli ”päivitettävä”
tenttikirjana Bertil Malmbergin teos vuodelta 1976
ja itse tentti oli 50 väittämän tosi/epätosi kysely
vääristä vastauksista meni tietenkin miinuspisteitä
glottaalin ääntymäkohtana on kurkunpää – totta vai tarua?
eikä väittämistä voinut valittaa tai saada niitä nähtäväksi
koska samaa sapluunaa käytetään uudelleen

kukaan laitokseni yliopisto-opettajista
ei ole suorittanut opettajan pedagogisia opintoja
jotta he opettaisivat muita paremmin
koska se ei ole pakollista

kuka tahansa vaihto-oppilaan planttu
kelpaa opettajaksi
kuka tahansa natiivi kelpaa luennoitsijaksi

suurin osa käyttää power pointteja
pedagogisesti huonosti jos ollenkaan
yksikin ulkomaalainen vierailija teki niitä
vasta varsinaisella luennolla dia kerrallaan
lähdin kesken pois

oppimateriaali on huonosti ja luvatta monistettua
teoksia ja artikkeleita kopioidaan järjestelmällisesti

ilman lähde- tai tekijänsuojaa
koska niin on aina tehty

opettajat ostattavat opiskelijoilla
iloisenkirjavia teoksia
yliopiston kirjakaupasta

viimeisin ostamani huipputeos oli
jollakin olivetilla tehtyjä kielioppiharjoituksia
omatekoisia mutta muilta kopioituja
esimerkkilauseet oli selvästi irrotettu
jostakin kirjallisesta kontekstista
ja sitten piti arvata
mitä aikamuotoa 1800-luvun kirjailija
oli aukossa käyttänyt

luovan kirjoittamisen kurssilla
kaksikymppinen opettaja luki paperista ääneen
saman tekstin joka oppilailla oli monistettuna edessään
sivu toisensa perään (vieraat sanat sai kysyä)
ja sitten tehtiin jonkin
kauppaoppilaitoksen kirjasarjasta
monistettuja harjoituksia kirjeen kirjoittamisen
alku- ja lopputervehdyksistä
samanlainen oli kielen historian kurssi

minulle kävi juuri niin
että lähdin luennoilta onnettomana
kaljalle ja sitten vasta kotiin
keräämään voimia seuraavaa luentoa varten

mutta nyt näyttäisi olevan tulossa parannus
eli päästäkää vaan luentokamerat saleihin
ja sivistetään netin kautta koko suomi

vaan kovin isoa hintalappua
yliopiston luennoille ei voi laittaa

Koulukinkku

Keskustelu

Luin kyllä aiheena olevan kirjoituksen HS:ssä. Kaikki korkeakouluopettajat ei vaan ole karismaattisia puhujia. Mutta opetuksen laadussa on paljon muutakin kuin opettajan karisma. Pidin itsekin laskuharjoituksia assarina, ja ei sielläkään kaikki käyneet, mutta kysyjät saivat neuvoja, opetusohjelma tuli läpikäytyä. Luento-osallistuminen riippui todella paljon opettajan taidosta ja karismasta, joillakin kursseilla oli lähes täydet salit. Toisilla oli vain 3% paikalla. Se että asiat, oikeat asiat, ja juuri tarpeelliset asiat, tulee opittua riippuu monista tekijöistä, mm materiaalien sopivuudesta, opiskelijoiden keskinäisestä yhteistyöstä, opiskelijoiden motivoinnista – ja huippuesimerkeistä livenä opiskeljoiden nähtävillä, vaikka ilman karismaakin.

Työni puolesta olen saanut kuulla amerikkalaisia huippuluennoitsijoita, ja he saattavat olla käsittämättömän hyviä. Mutta onhan siellä populaakin 60x enemmän, ja muutenkin melkein koko maailman lahjakkaat sinne pyrkimässä. No onhan meilläkin, jotkut Esa Saariset yms. Mutta opettajan karisman peräänkuuluttaminen on suunnilleen sama juttu kuin itkeä että miksi meillä ei ole enää 10000m olympiamitalisteja. Opetuksen laatutekijöitä on paljon muitakin, ja meillä pienenä vähäväkisenä kansana on tarve panostaa näihin monipuolisesti.

Oma kokemukseni on tekniseltä puolelta. Huomasin hyvien lehtoreiden aiheuttavan paljon ongelmia korkeakoululle. Ammattiylpeät hyvät pedagogit vaativat paljon itseltää, mutta myös opiskelijoilta. Monella muuten valmiilla DI:llä oli yleenä rästissä koulumme parhaitten luennoitsijoiden kurssit.

Harva opiskelia ymmärsi päässeensä helpoista kursseista läpi vain sen takia, että luennoitsijalla oli heikko itsetunto eikä hän halunnut alleviivata omaa huonouttaan reputtamalla opiskelijoita. Mielummin opiskelijat tulivat siihen tulokseen, että hyvät luennoitsijat vaativat heiltä mahdottomia.

Valitettavasti yliopistojen rahoitusmalli ajaa koulujen johtoa samalle linjalle lyhytnäköisten opiskelijoiden kanssa.

Yliopistoissa ei opetusta arvosteta. Rahat ja panostukset päätetään tieteellisen tutkimuksen laadun perusteella. Piste.
Jollekin karismaattisen persoonalliselle luennoitsijalle opiskelijat sentään myöntävät ”Vuoden opettaja”-palkinnon. Siinä se.

Opetuksen kehittämiseen kiinnitetä huomiota yliopistoissa muuta kuin pelkästään strategisissa korulauseissa, ilman käytännön toimia. Pedagogista koulutusta on, mutta on pelkästään opettajan itsensä valinnassa, kuinka jaksaa kotiläksyjä iltaisin työnsä lisäksi tehdä.

On todella hyvä, että korkeakoulujen tarjoamasta opetuksesta puhutaan. Itse opetan korkeakoulussa, jossa johto painostaa huolehtimaan siitä, että kaikki opiskelijat saavat hyväksytyn kurssisuorituksen, se on johdon keskeisin opetuksen laatuvaatimus. Seuraavaksi tärkeää on saada opiskelijoilta hyvät arvosanat kurssipalautteessa. Se takaa, ettei mitään kovin abstraktia asiaai voi opettaa. Jos sattuisi käymään siten, että opiskelija ei välittömästi ymmärrä opetettua asiaa, opiskelija tulkitsee, että opettaja on huono. Tämä karmea asiantila takaa, ettei korkeakouluopiskelijamme koskaan opi monia niitä ideoita ja teorioita, joita kurssien nimien tasolla väitämme heille opettavamme.

Toisaalta, koska olen ottanut toistuvasti tämän laatuongelman puheeksi, olen jo leimautunut kollegojeni ja esimiesteni mielissä hankalaksi tyypiksi. He opastavat minua karsimaan abstrakteja kohtia ja jopa keskeisiä käsitteitä, jotta opiskelijat eivät rasittuisi liikaa. Kaiken karsinnan jälkeen en oikein voi ymmärtää, kuinka opiskelijoilla olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia oppia omatoimista ajattelua opettamistani aiheista. Ainakaan heillä ei ole valmiuksia lukea oman alansa tieteellisiä journaaleja eikä oikeastaan edes parempitasoisia ammattilehtiäkään.

Opetuksen ja ohjauksen laatu on muilla kouluasteilla parempi kuin yliopistoissa, koska niillä vaaditaan opettajilta pedagoginen koulutus. Yliopistoissakin on opettajia, jotka ovat tämän itselleen hankkineet ihan vaan kiinnostuksesta.

Pitäisikö harkita pedagogisen koulutuksen asettamista pätevyysvaatimukseksi myös yliopistojen opettajille? Tämä rajaisi käytännössä opetuksen tutkijoiden työtehtävien ulkopuolelle, sillä kaikki tutkijat eivät haluaisi/pystyisi hankkimaan ko. pätevyyttä.

Niillä, jotka pedagogisen pätevyyden hankkisivat tai ovat jo nyt hankkineet, on mahdollisuus hakeutua töihin muillekin kouluasteille. Tällöin nousevat esiin palkkauskysymykset. Yliopistojen opettajat ovat useissa tapauksissa palkkakuopassa. Jos pedagoginen pätevyys olisi vaatimus, mikä estäisi yliopistojen opettajia hakeutumasta opettajiksi lukioihin, ammattioppilaitoksiin tai ammattikorkeakouluihin?

Ennustettu työvoimapula näkyy ensimmäisenä opetusalalla, erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Yliopistot saavat pitää varmaan tässäkin tilanteessa opettajansa, jos heiltä ei vaadita pedagogista tai muuta ammattipätevyyttä.

Olisi riski muuttaa nykyistä tilannetta.

”kukaan laitokseni yliopisto-opettajista
ei ole suorittanut opettajan pedagogisia opintoja
jotta he opettaisivat muita paremmin
koska se ei ole pakollista”

Eron huomaa kyllä kun kohdalle sattuu opettaja jolla on pedagogisia opintoja. Erityisesti sen huomaa silloin, kun tarvitsee ohjausta lopputyön tekemiseen ja ohjaaja on saanut virkansa muilla meriiteillä kuin opettamistaidoilla.

Näitä luetaan juuri nyt