Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Vahdi, että se syö

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 26.4.2010 15:18

tehtäväkenttääni on laajennettu
minulta kysymättä
nykyään ruokavalvonnassa
minun pitää valvoa
neljää, lue NELJÄÄ
lasta että syövät lautasensa tyhjäksi
oman opetusryhmäni lisäksi

samalla kun lusikoin omaa
hernemaissipaprikavesikeittoani (päivän vegevaihtoehto)
minun pitää hoputtaa näitä erikoislapsia
olemaan reippaita ja syömään
koska lääkäri on niin käskenyt
suostuttelen ja taivuttelen
maanittelen mairittelevalla tekohymyllä

kun tekisi mieli vaan sanoa
että perkele nyt syötte
tai muuten syötte nenästä

pyydän anteeksi
mutta en oikein ole elementissäni
minulle osoitetussa hommassa
vihaan ruokailuhetkiä jo etukäteen
koska nekin on ympätty täyteen vastuuta
jonkun toisen terveydestä

oppilaat koittavat höpöttää
koko ajan jotakin välttääkseen syömisen
ja saadakseen hetken kahdenkeskistä huomiota
ja jokaisesta perunakikkareesta neuvotellaan
välillä tekee mieli ottaa lusikka lautaselta
ja tehdä niitä päristeleviä autoääniä
joilla vauvat saadaan avaamaan luukkunsa
ja syömään soseutetut mössöt

se varsinainen opetustyö jää koko ajan vähemmälle
kun valvovan isoveljen osuus kasvaa entisestään
uljaassa uudessa peruskoulussa

 

 

Koulukinkku

Keskustelu

Kun on tuolla koulussa kaikki niin surkeaa, kannattaisikohan ruveta katselemaan jo muita töitä.

Jään taas kuukauden päästä työttömäksi, joten ole Pertsa huoleti.

kaikki opettajathan silloin jää
työttömäksi toiset saa
vaan
palkkaa ja toiset
ei

Eikö epäkohdista saa puhua, Pertsa?

Ette te voi laittaa täysin mahdotonta tehtävää opettajan to do -listalle: vahdi että se syö lautasensa tyhjäksi.

Nenäletkunko se opettaja sinne lapsen nenään työntää? Opettajaa voi pyytää kehottamaan ja maanittelemaan syömättömyydellä huomiota hakevaa lasta syömään – ja sitähän kestää sen kokonaisen puolen tunnin ajan, kun pitäisi opettajan vaikkapa päästä vessaan – mutta tyhjeneekö se lautanen? Oletteko te hulluja?

Palkatkaa työttömiä syöttämään niitä lapsia. Voin taata että jos minut palkattaisiin niin söisivät kaikki.

No, eipä mikään ole nykylasten kanssa helppoa, mutta ei ollut ennen
oppilaillakaan…. kuri oli kova, eikä armoa annettu.

Muistelin omaa nuoruuttani, ja kuinka oli kauheata aina lihakeittopäivänä.
Opettajan tuikean katseen alla piti lautanen syödä putipuhtaaksi ja ne kamalat
sopan valkoiset löllöt läskinkokkareet piti jotenkin saada opettajan huomaamatta
piiloon. Minulla oli siihen ihan oma taktiikka. Niistin nenäni isoon nenäliinaan ja
samalla poskeen kerämääni läskit purskutin kankaisen liinan uumeniin.

Kaikki eivät keksineet samaa konstia, koska aina jäi muutama onneton
oppilas kyökkimään pöydän ääreen. Joskus siinä meni koko seuraavakin oppi-
tunti keittäjän valvovan silmän alla.

Kiitos, Koulukinkku, näistä blogikirjoituksistasi :). Välillä itken, toisinaan nauran, mutta yhtäkään en jätä lukematta. Terveisin viraton luokanopettaja (nykyään toki muissa hommissa).

Näitä luetaan juuri nyt