Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Matikistien ylivalta

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 7.3.2010 19:30

Tässä 8-vuotiaan alakoululaisen läksy
Jokainen symboli tarkoittaa yhtä lukua.
Ratkaise luvut:

# x 2 = 14
§ x # + 2 = 23
§ x @ + § = 30
¤ x § – ¤ = 16

olen huolissani siitä
että kieltenopiskelua
ajetaan systemaattisesti alas

on tunnettua
kielitieteilijöitä ei pidetä yhtään minään
vähättely on käsinkosketeltavaa
vain matematiikka on tärkeää
matematiikka
matematiikka
matematiikka

minun intoni ymmärtää
matematiikkaa tyssäsi
aikoinaan naiviin joukko-oppiin
eikä logiikkani sisäistänyt
unioneita
alkioita
tai joukkoja

kun itkunsekaisin raivarein
kyseenalaistin ko. opit
sain tyhmän paperit

(onneksi näppäimistöstäni
ei enää löydy niitä
kellahtaneita u-kirjaimia
että voisin demota niitä teille)

renessanssihenkiset
kielitaitoiset ihmiset
eivät pidä meteliä itsestään

hämeen-anttilat ovat katoava luonnonvara
heidät kaivetaan esiin vain
jos ohjelmaan tai juttuun
kaivataan sivistynyttä leimaa

poliitikkoja lobataan mantralla
luonnontieteet
luonnontieteet
luonnontieteet

eniten olen elämässä tarvinnut
kommunikaatiotaitoja
kotimaisella ja kaikilla muillakin

eilen seurasin bussissa
kun yksi ruotsinopettaja
oli pokannut kuppilasta
itselleen örisevän kumppanin
kiistelivät kovaan ääneen
pakkoruotsista
ja mukavinta oli
kun se hämäläinen örveltäjä oikein kiihtyi
ja vouhkasi pakkoruotsia vastaan
ihan sujuvalla ruotsilla
noin vain näyttääkseen mitä osaa
katoava luonnonoikku tuokin

sillä kohta meillä alkaa olla
kourallinen insinöörejä
disconnecting people

 

Koulukinkku

Keskustelu

Olen myös pistänyt merkille tuon ”hämeen-anttiloiden” eli kulttuuriin, kieleen jne liittyvän tutkimuksen asiantuntijoiden kommenttien sirottelemisen artikkeleihin niin sanottuna harvinaisuutena. Ikään kuin humanististen aineiden tutkijoita olisi jotenkin niin vähän, että heitä on vaikea löytää kommentoimaan. Tosiasiassa uskon ongelman olevan se, että useammin jutun pohjaksi kaivetaan henkilö, joka voi esimerkiksi matemaattisella tutkimuksella todistaa jonkun asian todeksi, kuin henkilö, jolla on syvää tuntemusta kulttuurista.

Jos rohkenen arvata, niin koko peliä pelataan ei reaaliajassa vaan noin 20 vuoden viiveellä. Arvaukseni perustuu siihen oletukseen, että koko julkisessa järjestelmässä on paljon hitautta. Tämä hitaus voisi tarkoittaa esimerkiksi, että merkittävä havainto tänään johtaa miettimiseen 2 vuoden sisällä, toimenpiteisiin ehkä 7-10 vuoden päästä, ja näkyviin tuloksiin 15-20 vuoden päästä. Vastareaktiot ja kritiikki alkavat näkyä tulosten myötä, koska sitä ennen kaikki tämä toiminta ei oikeastaan kosketa moniakaan.

Oletetaan, että edellä arvailemani pitää edes suunnilleen paikkansa. Silloin tämä nykyinen luonnontiedeajattelu olisi lähtöisin 90-luvulta, Nokian kultakaudelta, jolloin insinööri (tai diplomi-insinööri) oli painonsa arvoinen kultaa. Pitäisiköhän painotuksia muuttaa nykyisessä ja erityisesti tulevassa maailmantilanteessa? Pärjäisivätkö suomalaiset kiinalaisille ja intialaisille, jos kielitaitomme olisi monipuolisempi ja luonnontieteellinen osaamisemme riittävän hyvä (paras ei tarvitse nimittäin useinkaan olla)?

Toinen teema on se, miten teknologia on muuttanut kieltenopiskelun edellytyksiä. En usko, että nykyteknologiaa – kunnon sosiaalisen median sovelluksia, reaaliaikaisista chateista ja VoIPista puhumattakaan – hyödynnetään koulussa. Tällä olisi mahdollista murtaa klassista ongelmaa suomalaisten kielitaidossa: teoria osataan hienosti, mutta tositilanteessa vaietaan kolmella kielellä, kun ei muka ”osata kieltä kunnolla”.

Ihan hauskaa päättelyä sinänsä: Koska matematiikassa on haastavia ja kehittäviä tehtäviä, se tarkoittaa sitä, että kieltenopetusta ajetaan alas.

Vaikuttaa siltä että ainakin logiikan perusteet ovat tosiaan jääneet opiskelematta.

Kieltenopetus on ajettu alas: monin paikoin ei voi valita kuin englannin vieraaksi kieleksi – kielivalikoiman kaventuminen ja tuntien väheneminen niin peruskoulussa kuin lukiossakin on tosiasia, vaikka en tässä esitäkään numeroita. En jaksa.

Suomessahan tärkein kieli on ruotsi- ainakin,
jos seuraamme poliitikkojen
linjauksia ja lainsäädäntöä viimeisten 40 vuoden ajalta.
Ideologisista syistä ruotsia opetetaan kaikkialla ja jokaikiselle,
koska se on niin tärkeä kieli.
Mutta yliopistoväkikään ei uskalla kyseenalaistaa
pakkoruotsin järkevyyttä, koska silloin joku ruotsinkielenopettajakollega
saattaa suuttua.. tai ruotsinkielisten miehittämä opetusministeriö
ei anna enää rahoitusta..

Mutta tässä EK:n linjaus asiaan, tiedoksi myös OULUUN.

”Toinen kotimainen kieli valinnaiseksi

On ymmärrettävää, että lähes kaikki haluavat lukea englantia, sillä sitä myös maailman kielenä työelämässä vaaditaan. Mutta kaikille pakollisesta toisen kotimaisen kielen opiskelusta on käytännössä tullut tulppa monipuolisemman kielitaidon hankkimiselle, sillä ani harva kykenee peruskoulussa kolmen vieraan kielen yhtäaikaiseen opiskeluun.

– Jotta tulevaisuudessa varmistettaisiin toisaalta riittävä ruotsin kielen osaaminen, mutta myös nykyistä monipuolisempi kielitaito, kaikkia opetuksen järjestäjiä tulisi velvoittaa tarjoamaan perusopetuksessa vähintään kolmea eri kieltä oppilaiden ja vanhempien valittavaksi. Näistä kolmesta kielestä yhden tulisi olla toinen kotimainen kieli (ruotsi/suomi).

http://www.ek.fi/www/fi/index.php?we_objectID=11011

Ylioppilaskirjoituksethan ovat erittäin kielipainotteiset. Voit olla viiden laudaturin ylioppilas – pelkillä kielillä.

Ylioppilaskirjoituksissa voi teoriassa kirjoittaa kahdeksan laudaturia seitsemällä kielellä ja terveystiedolla. Prof. Aaatos Lahtinen kertoi jossain haastattelussa (taisi olla SK:ssa), että oli käynyt ilmi, että jotkut lyhyen matemattikan kirjoittajat eivät tienneet montako minuuttia on tunnissa tai päivää vuodessa. Pari vuotta sitten herätti yleistä hilpeyttä erään puolueen eduskuntaryhmän johtajan laskelma: jos jokainen Itämeren rantavaltio vähentäisi päästöjä 4 %, niin päästöt vähenisivät 36 %.

Ystäväni tilastotieteen dosentti käytti mainiota ilmaisua ”yleissivistysvammainen” Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteilijöistä, kun oli puhetta heidän matematiikan ja luonnontieteiden taidoista ja tiedoista.

Oliko se Lauri Viita, joka sanoi: ”hän osaa viittä kieltä, mutta onko hänellä jotain sanottavaa”?

Onhan se kieltämättä surullista, jos vaikkapa ajan mittayksiköt ovat noin pahasti hukassa.

Minusta tuntuu, että kannattaisi panostaa opetussuunnitelmassa muutamaan asiaan, ei välttämättä tässä järjestyksessä:
– riittävä luonnontieteiden hallinta, esim. lyhyttä oppimäärää kattavampi matematiikan osaaminen lukiotasolla
– henkilökohtaisen hyvinvoinnin hallinta (liikunta, ravinto, muu terveysoppi)
– suomen, englannin ja jonkin avainkielen perusteiden hallinta. Avainkieliä vaikkapa espanja, ranska, saksa, latina, venäjä, mandariini
– talouden lainalaisuudet, esimerkiksi oman mielipiteen muodostaminen seuraavista: millä rahalla yhteiskunnan tarjoamat ilmaiset palvelut toteutetaan; miksi cokispullo maksaa R-kioskilla 3e ja Alepassa 1,80e; onko naapurin konepajayrittäjä ahne kroisos vai jotain muuta

Niin, katselen tuossa työhuoneeni seinällä olevaa huoneentaulua:

”Vain puolitoista prosenttia ihmisistä tarvitsee ikinä elämässään matematiikkaa.”
Erkki Aho Kouluhallituksen pääjohtaja

Kyseinen herra toimi virassa kultaisella kekkoskaudella 70-luvulla. Vähin äänin hävisi Aho niin kuin joukko-oppikin.

Kumma muuten, että vain humanistit ylpeilevät matemaattisella lahjattomuudellaan. Matematiikan opiskelijat eivät koskaan ylpeile kielitaidottomuudellaan.

Peruskouluissa ala-asteelta lähtien, ja miksei jo päiväkodissakin, olisi hyvä olla osa opettajista luonnontieteilijöitä. Tai ainakin älyllistäkin ajattelua omaavia tai aineenopettajiakin. Surettaa ne pikkutytöt ja -pojat, jotka haluavat tutkia, etsiä tietoa, haluavat faktaa, tietokilpailuja ym. ja jotka luokitellaan omituisiksi ja friikeiksi ja opetetaan häpeämään tiedonhaluaan. Monen koulun taholta suositaan diskotanssia ja pintajulkkiksia, noin kärjistetysti.

Tyrmistyttävä esimerkki oli vanhahko rouva, joka kaiken muun epämääräisen lisäksi takinhelmat liehuen päästi 1-2 luokkalaisia sisälle heikoin lenkki -periaatteella, silloin 2000-luvun alussa tämä ilkeilyohjelma oli suosionsa huipulla.
Samoin pikkupojat olisivat toivoneet saavansa tutustua keksijöihin ja tieteeharjoittajiin lukutunneilla. Mutta mitä vielä; ”yhdessä” huudettiin ehdotukset kumoon ja päätettiinkeskittyä johonkin sen aikaiseen viihdeohjelmaan.

Näille tutkijatyypeille on hyvä korostaa, että yläasteilla asiat voivat muuttua. Meillä ainakin. Silloin tosin on siirryttävä kouluun, joka panostaa tietoon ja sivistykseenkin eikä pelkästään viihteeseen. Vanhempien tulee myös kannustaa jatkamaan yksityisesti ”tutkimista”.

Tapahtuma arkipaivan elamasta.
Marketin kassalla. Vanha herra oli ostamassa vaatekappaletta. Hinnasta oli luvattu -10 pct, hoidettaisiin kassalla.
Kassalla oli nuori tytto, ilmeisesti vasta ammattiin opiskelemassa. Han valitteli ettei osaa viela oikein konetta kayttaa joten ei saa oikeaa hintaa sisaan. Herra laski miinus kymmenen prossaa paassaan ja kirjoitti summan paperille. Ei kelvannut kasoerkalle. Ei luottanut, etta joku vanha kuupo osaisi tuosta vain laskea paljonko 10 prossaa on perushinnasta. Tuli vanhempi tyontekija apuun. No, vanha herra oli laskenut ihan oikein.
Liikuttavinta oli ettei tama tuleva kassanhoitaja osannut edes haveta. Ei myoskaan apuun tullut.
Vanha herra ei myoskaan muistutellut etta olisitte vain uskonut…
Ettako vain 2 prosenttia ihmisista tarvitsee matematiikkaa?

Hauka kirjoitus. Mielestäni siihen pitäisi puuttua eniten, että jo peruskoulussa olisi mahdollista valita jokin muukin kieli kuin englanti tai ruotsi. Pienissä kouluissa vaihtoehtoja harvoin on tai sitten pitäisi saada kohtuuttoman iso ryhmä kasatuksi, jotta kieli tulisi. Tai sitten joutuu lähtemään kielenopetuksen tunneille toiseen kouluun.

Näitä luetaan juuri nyt