Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Lopun ajan aamunavaukset

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 12.2.2010 13:32

peruskouluissa pitäisi lain mukaan
pitää aamunavauksia

ne ovat niitä ihania nakkeja
joita napsahtaa pari kertaa vuodessa
yleensä niistä tiedotetaan
opettajainhuoneen etäisimmässä nurkassa
OAJ.n ja luottamusmiehen monistenippujen alla
jolloin on suuri vaara
että omasi jää pitämättä

keskusradiosta kuuluu silloin:
ei mitään
ei mitään
ei edes vibraa

sähköpostilla tiedottaminen
on liian uutta ja ihmeellistä
kyllä nuppineulalla seinään kiinnitetty A4
on aina helpompi integroida kalenteriin!

kokemusta on kertynyt monista kouluista
ja aamunavaukset ovat häviävä luonnonvara

onneksi

ihan muutaman kerran elämässäni
olen kuullut onnistuneen aamunavauksen
sekä oppilaana että opettajana

suurin osa kertoo sieniretkistä
tai metaforia vilistävistä
mustikoista ja mansikoista
tai kolikon kääntöpuolista
tai sekopäisiä selostuksia
toisen maailmansodan kulusta

ärsyttävää ajanhukkaa
jota kukaan ei kuitenkaan
vapaaehtoisesti kuuntelisi

yhden ikimuistoisen aamunavauksen
pidin samanmielisen kollegan kanssa
jossa lauloimme kauniin mollivoittoisen
joululaulun vahtimestarin kopista
raahasimme koppiin myös polkuharmonin
ja koulun keskusradiosta kuului
pelkkää raskaan poljennon aiheuttamaa palkeiden puhinaa
ja minun värisevä ääneni –
kollegan lauluääni tai harmonin säestys
ei kuulijoille välittynyt

oppilaat pöplöttävät päälle omiaan
jos opettaja sen sallii
jos hän vaatii hiljaisuutta
hän on natsi

suurin osa rehtoreista
on ottanut sen kannan
että aamunavauksia ei enää pidetä
ja niistä ollaan ihan hiljaa
hissun kissun
vaapula vissun

 

 

 

 

 

Koulukinkku

Keskustelu

”ärsyttävää ajanhukkaa
jota kukaan ei kuitenkaan
vapaaehtoisesti kuuntelisi”

Näinhän se suunnilleen menee. Itse pidin työkaverin kanssa muutama vuosi sitten aamunavauksen, jossa luin Hesarin etusivulta kaikki mainokset ja suoraan keskusradion kautta. Kaverini toivotti hyvää huomenta. Tultuani luokkaan ja kysyttyäni oppilailta, mitä aamunavaukseni käsitteli, kaikki pudistivat päätään.
Muuten olen kyllä sitä miletä, että nimimerkin Koulukinkku kannattaisi vakavasti harkita ammatinvaihtoa.

Koulussamme sekä opettajat että oppilaat ja tiistaisin seurakunta saivat vuorollaan pitää aamunavauksia. Vuorot tuntuivat ainakin oppilaille tulevan lähinnä huhuina selviksi. 8-luokkalaisina oli luokkamme vuoro pitää aamunavaus ja pääsin kaverini kanssa pitämään sen. Lopputuloksena oli taustamusiikin päälle improvisoiden laulettu kevätlaulu, joka laitettiin nauhalta eetteriin. Esitys oli käsittämätön suksee ja tuntemattomat tulivat käytävällä kiittelemään tai ihmettelemään, niin oppilaat kuin opettajatkin. Myöhemmin aamunavausoikeus oppilailta otettiin hetkellisesti pois kun jotkut neropatit olivat homotelleet miesopettajaa keskusradiossa. Ikävää, muttei tappavaa ja ainoa ”väärinkäyttötapaus” jonka muistan.

Oppilasaamunavauksia kuultiin kuitenkin myöhemminkin. Opettajien aamunavauksissakin oli ainakin hyviä yrityksiä joukossa. Kemianopettajan paatokselliset uskonnolliset aamunavaukset olivat ainakin jotain ihan muuta, kuin paikallisen seurakunnan pitämät lässytykset; ateistina oli helppo suhtautua sisältöön sinänsä tyynesti. Silloin kun aamunavaus jäi pitämättä, eetterissä oli koulun vahtimestari, joka soitti yleensä Uuno Kailaksen runoon tehdyn kappaleen, jossa lauloi möreä bassoääni jonka sanoista oli lähes mahdoton saada selvää. Tai sitten jonkun keskiaikaisen englantilaisen virren. Huonona viikkona sama kappale kuultiin useita kertoja ja oli meillä oppilailla pokerissa pitelemistä.

Koulussamme keskusradioaamunavausta käytettiin toisin sanoen melko avoimena mediana, jolla saattoi halutessaan (ja nimenomaan vain halutessaan) tavoittaa koko sosiaalisen ympäristön ja kenties samalla itse sitä rakentaa. Tämä oli mielestäni koko homman rikkaus. Kun vain se vuorolista olisi ollut jossain muualla, kuin siellä opettajanhuoneen peräseinällä.

Minulle itselleni päivänavaukset olivat tervetullut lepohetki hektisen päivän alussa. Sai olla omissa ajatuksissaan. Korvathan jokainen osaa sulkea ,jos ei halua kuunnella. Oli myös opettavaista yrittää itse laatia päivänavaus murkkuikäiselle yleisölle, ja jos ei ollut sanottavaa, löytyi valmiita tekstejä . Kaunista musiikkiahan on maailma täynnä.
Oppilaille päivänavauksen pitäminen oli mieluista. Harva kyllä laati tekstin itse, mutta musiikki oli tärkeintä ja sitä kyllä kuunneltiin. Seurakunnan työntekijät hoitivat uskonnollisen puolen päivänavauksissaan. Kirkkoherramme puheenvuoroja oikein odotin. Älkää jättäkö päivänavauksia pois. Kun pitäjinä ovat erilaiset persoonat, oppilaat mukaanluetuttuina, mielenkiinto säilyy. Tosin kauan samassa koulussa työskennelleelle, oli jo ennalta selvää, millaisen päivänavauksen kukin pitää.Aina kun kouluun tuli uusi opettaja
oikein odotti, millaisen päivänavauksen hän pitää.Oikeita helmiäkin oli joukossa. Oppilaiden kasvot kyllä kertovat onko viesti mennyt perille.

Näitä luetaan juuri nyt