Lapset tupakalla
seison välituntivalvojana
autiolla koulupihalla
yläkoululaiset ovat kaikonneet
kuka minnekin ruokavälkän ajaksi
(don’t get me wrong
minua ei yhtään haittaa
ettei minun tarvitse juosta
luvattomasti koulun alueelta
poistuneiden oppilaiden perässä
lähitalojen porraskäytävissä
tai Siwan liepeillä
tarvittaisiin jerusalemilaista piikkilankaa
pitämään heitä väkisin koulun alueella)
koulun pihalle lunta lapioimaan
palkattu nuorimies
kehottaa minua menemään
valvontahommiin 100 m tuohon suuntaan
koska ”siellä ne kaikki käyvät tupakalla”
kieltäydyn kohteliaasti
kerron olleeni aiemmin
nuori ja virkaintoinen
jolloin narautin kaikki tupakoitsijat
vaikka kännykkäkameran avulla
ajaessani sopivasti rikospaikan ohi
nyt tyydyn viittaamaan
koulun seinään kiinnitettyyn plakaattiin
jossa tupakointi on kielletty
”koulun välittömässä läheisyydessä”
lain kirjain täyttyy kyllä
lohdutin riuskaotteista jolppia
ja syytin sujuvasti
poliisia (asia liian vähäpätöinen ja yleinen)
kaupan tätejä (jotka myyvät alaikäiselle)
ja vanhempia (jotka sallivat lastensa tupakoinnin anyway)
tänäänkin luokan priimus
pyyhälsi tunnille vartin myöhässä
tupakalta tuoksuen
ja kertoi ensitöikseen
edellisen viikon lomamatkalta palattuaan
kesken menneen ajan konditionaalin
että toppa lentokentällä
maksaa 170 egeä
koulujen jälki-istuntokirjat täyttyvät
tuhansista tupakointirikkeistä
jotka jätetään istumatta
koska todistuskin on annettava
vaikka istumiset jäisivät suorittamatta
rajapoliisi ei estä nuorten tai vanhempien
lomamatkalle lähtöä muun kuin
maksamattomien parkkisakkojen vuoksi
no jo tää on menny kummallisex
tokaisee ärtynyt kloppi
totean siirtyneeni
”katso muualle, potki pikkukiviä” -taktiikkaan
koska tämä rimpuilu on turhaa
eikä sota tupakkaa vastaan yhtä opettajaa kaipaa
kello soi
siirryn happoradion sanoin sisätiloihin
kapinoimaan tätä konetta vastaan
kopistan lumikokkareet eteiseen
eikä niillä tehdä enkeleitä