Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Oi Gareth Malone

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 11.1.2010 13:47

Opettajien soveltuvuushaastattelut joutavat romukoppaan.

rakastuin ihan päätäpahkaa
siihen pieneen hintelään rillipäiseen
Leicester -koulun kuoronjohtajaan
joka sulostutti iltojani television ääressä
ihan kokematon kaveri ilman pedagogisia valmiuksia

hänelle annettiin mahdoton tehtävä
saada poikakoulun teinipojat
innostumaan kuorolaulusta

Garethin tyyli olla ja elää
oppilaidensa elämässä
sai minut vakuuttumaan siitä
että opettajankoulutusta
ei nykymuodossa välttämättä tarvita

luokan eteen tarvitaan vain oikeat tyypit
joilla on riittävästi energiaa
tahtoa ja ongelmanratkaisukykyä

tämä juohtui mieleeni
kun viimeisessä Opettaja -lehdessä
oli tehty lukiolaiselle kysely
opetuksen laadusta ja oppilaat toivoivat
vuorovaikutteisempaa ja mielekkäämpää opetusta
toisin sanoen opetus on liian puisevaa

tiedän että tuntien valmistelu
on työlästä puuhaa ja vaivaa voi nähdä loputtomiin
mutta se kannattaa oman työviihtyvyydenkin kannalta
ja kyllähän se vie voimavarat äärimmilleen
jos samaa sapluunaa ei halua/muista käyttää vuodesta toiseen

mistä Mr Malonen menestysresepti oli sitten koottu?

Gareth pisti persoonansa peliin
nolostumisen uhallakin
antoi itsestään ennenkuin otti
voitti vaikeudet ja oppilaiden luottamuksen
pyyhki pöydän puhtaaksi
vaikka häntä olisi juuri edellisellä tunnilla nöyryytetty
hänen huumorinsa ei ollut pisteliästä
eikä häntä hävettänyt itkeä kameran edessä
turhautumisen tai surun vuoksi

rakastin Garethin sydämestä tulevaa kiroilua
(sen yhden ainoan kerran)
ja se oli laadullisesti paljon tehokkaampaa
kuin Gordonin viljelemät f*** -sanat

opettajiksi pyrkivien kalliit haastattelut voisi unohtaa
nytkin hakijoita on alle kiintiöiden
enkä yhtään ihmettele

jos keinotekoiset sopivuushaastattelut hylättäisiin
perinteisen kokeen sijaan leijonien eteen heittäytyminen
sitä se on oikeassakin elämässä

minä palkkaisin
mieluiten vaikka sitten
huonoilla papereilla koulussa pärjänneitä
mutta sosiaalisesti lahjakkaita
joviaaleja
rentoja
tarkkasilmäisiä
empaattisia
silti vaativia
suoraselkäisiä
oikeudenmukaisia
persoonallisuuksia
ja aavistuksen kahjoja

(huomaa erityisesti
että listasta puuttuu
oman alansa asiantuntija!)

tämä ei ole tavisten hommaa
ja joillain sitä vain on

karismaa

 

Koulukinkku

Keskustelu

Niin rakastuin minäkin!
Kunhan ensin vierastin, kurkin sohvan käsinojan takaa mutta sitten
annoin pikkusormen ja lopulta
pillitin vuolaasti Albert Hallin lavalla
Stand by me!

Hieno postaus taas ja tähän on pakko kertoa omakohtainen kokemus leijojien eteen heittäytymisestä.

Parikymmentä vuotta sitten kiertävänä sijaisena jouduin ekaa kertaa erään ala-asteen kauhukuutoselle, jossa lapset siis 12-vuotiaita, ehkä pari poikaa oli luokallejääneitä 13-vuotiaita.

Niihin aikoihin saanut lukea lapsuudenystäväni päiväkirjoista meidän yhteisiä koulumuistoja ja tohkeissani kertoilin niitä luokalle.

Olisi voinut tapahtua mitä tahansa, mutta tapahtui ihme. Luokka kuunteli hiljaa, eikä minulla ollut sen kanssa ikinä ongelmia. Sain opettaa oikean open antamien ohjeiden mukaan, tarvitsematta alentua vain yrittämään pitää lapsia luokassa.

Vaikka nyt teen ihan muita töitä, Koulukinkun jutut tuovat muistoja mieleen, ja olen iloinen, että tuollaisia opettajia on alalla!

Jaksamista! Älä hylkää ihanteitasi!

Toki Gareth oli oikein hyvä omassa hommassaan. Mutta on kyllä kovin harkitsematonta ja lapsellista tehdä yhden kuoronjohtajan perusteella suoraviivaisia päätelmiä opettajakoulutukseen, saati opiskelijavalintoihin.

Kirjoittaja luettelee koko joukon ominaisuuksia, joita opettajalta nykyään vaaditaan – niistä on helppo olla samaa mieltä. Mutta sitten ajatus solahtaa tyhjän päälle ja täyteen hämärään, kun pitäisi pohtia, millä tavoin seulotaan opettajaksi hakevilta esim. energisyyttä, ongelmaratkaisukykyä, tarkkasilmäisyyttä tai empaattisuutta. Soveltuvuushaastattelut hän heittäisi romukoppaan – vaikka ne henkilönarvioinnissa ovat monin verroin osuvampia ja luotettavampia kuin mitkään yksittäiset testit tai tilannetehtävät (vaikkapa ”leijonien edessä”). Tosin: luotettavuus riippuu haastattelijan ammattitaidosta, ja on kyllä pakko myöntää, että opettajakoulutuksen valintahaastatteluja hoitavat nykyisin amatöörit, joiden taitotaso vaihtelee.

On pötypuhetta, että soveltuvuushaastattelut ovat kalliita. Hukkakoulutus se vasta kallista on, ja vielä kalliimmaksi käy se, että sadat ja tuhannet lapset ja nuoret joutuvat vuosikausia kärvistelemään alalle sopimattoman ja huonosti motivoituneen opettajan kynsissä. Pätevät valinnat (kuten haastattelut) estävät näitä vahinkoja – pieni investointi tuottaa huikean hyvän koron.

Opettajakoulutus on Suomessa erittäin suosittua: joihinkin yksiköihin hakijoita voi olla jopa kymmenkertaisesti paikkojen määrä. Sitten on kyllä joitakin aineenopettajakoulutuksen linjoja, joilla on pulaa hakijoista. Mitä vähemmän hakijoita, sitä suurempi riski, että myös työhön täysin sopimattomat pääsevät sisälle, eli tällöin seulan so. valintamenettelyn pätevyys on erityisen tärkeää.

Järki ja tunteet -bloggari tuskin syyllistyisi noihin pintapuolisiin heittoihinsa, jos vähänkin tuntisi opiskelijavalinnan ilmiökenttää. Mutta ei hän ole suinkaan ainoa, joka näistä asioista puhuu tietämättömyyden tuomalla varmuudella – toisinaan tuntuu, ettei opiskelijavalinnasta paljon muunlaisia puheenvuoroja käytetäkään…

Näitä luetaan juuri nyt