Blogit

Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Huh, mikä päivä

Blogit Järki ja tunteet 25.11.2009 13:40
Koulukinkku

nyt se sitten alkoi
uusi työni

je heti alkuun tunnustan
että tuli karmea ikävä
vanhoja oppilaitani

eilisen koulupäivän jälkeen
vaelsin masentuneena
kuin sumussa
mietin että onko se aika kuukaudesta
vain miksi näin koskee

kuulin että uusilla ryhmilläni oli ollut
pelkkiä sijaisia elokuun alusta
arvatkaa millaista oli mennä kehään
henkisesti hakattavaksi
ääneen arvosteltavaksi
tempuilla testattavaksi

ja haluan teroittaa tässä yhteydessä
että minä olen kova-kuin-muna ämmä
enkä vähästä hätkähdä
kaikkea olen nähnyt
tai siis luullut nähneeni

eli jos olen ensi viikolla hengissä
aion onnitella itseäni
sillä näin pahassa paikassa (metafora)
en ole koskaan ollut

miksi?

muun Suomen lapset ovat olleet suloisia
(every cloud has a silver lining)
mutta hesalaiset ovat ihan oma rotunsa

pistin uuden luokan tilat uusiksi
sisustin ja siivosin
peitin kaikki hervottoman kokoiset
”assan/steissin tamara” -tägit
melko kivoilla opetuspostereilla
joita olen ulkomailta tilaillut
vein kukkia ikkunalaudoille
ja ensimmäiseksi hankin paristot
kaikkiin tyhjiin kaukosäätimiin
(vakitoimenpide, joka jaksaa minua hämmästyttää)

minusta olikin mukavaa
kun joku kysyi
että onko tämä varmasti oikea luokka

halusin vain osoittaa
että tämä akka on tullut jäädäkseen
(ainakin vähäksi aikaa)

mieheni sanoi eilen
että viimeksi oli sama juttu
sinua korpesi
et vaan enää muista
eli sinulla ottaa voimille
tutustua aina uusiin oppilaisiin
ja pystyttää samat posterit
uusille seinille uudestaan ja uudestaan
olet vain yhtä väsynyt muutoksiin
kuin oppilaat ja alat oireilla
mutta se menee ohi
usko pois

no kieltämättä tänään oli
ihan vähän parempi päivä kuin eilen
kun tuntui että paikoittain bondasin

sekin on hämmästyttävää
kuinka joiltakin oppilailta
saa heti varauksetonta
mutta äänetöntä tukea
joka pitää osata havaita
ja siitä pitää muistaa kiittää

mutta ne kaksi hapanta
homeista marjaa joka kopassa
pilaavat päiväni ja
maistuvat pahalle
ja tunneskaala vaihtelee
vihasta epätoivoon
totaaliseen voimattomuuteen

mutta perkele periksi en anna
kuulette minusta vielä!