Jos minua ammutaan
Välillä pelottaa mennä kouluun.
koulusurmien vuosipäivät (huomaa monikko)
tekevät minut erityisen levottomaksi
suukot nukkuvien lasten otsille
ovat aamulla pidempiä
ja tänään oli mukavaa
kun mies nousi myötätunnosta hänkin viideltä
ja saattoi pimeälle bussipysäkille
kerran näin oppilaan
väläyttävän veistä koulun tuulikaapissa sekä
huitovan puukolla irc-galleriassa
otin kuvasta kopion ja tallensin koneelle
ja vein sen häntä opettavalle erityisopettajalle
enkä ole päässyt eroon painajaisesta
jossa huomaan
että minua on puukotettu
unessa yllätyn vain siitä
kuinka helposti se uppoaa minuun
mutta sekin painajainen päättyi
kun kuulin pojan jääneen junan alle
yhdysvaltojen koulusurmien jälkeen
mietimme lukiolaisten kanssa
mahdollisia pakoreittejä
uhkatilanteiden varalta
kunnes joku totesi
että suomessa ei niin tule käymään
nykyään tarkistan aina
että luokan ovet
ovat opetuksen aikana lukossa
ja mietin olisiko
opettajanpöydän alle sukeltamisesta
mitään hyötyä
mahtuisinko ulos tuuletusikkunasta
jos olisi ihan pakko
ja tietenkin profiloin
oppilaitani jatkuvasti
skannaus on koko ajan päällä
ja aika moni kollega
on soittanut vihjepuhelimeen
yksi lukiolainen piti esitelmän
itämaisista taistelulajeista
ja toi mukanaan kaksimetrisen miekan
samanlaisen kuin
kevin costnerilla bodyguardissa
suullisella kurssilla
hän piti puheen
jossa toi julki harmistuksensa
uuteen vaikeutuneeseen
asehankintamenettelyyn
kysyin esitelmän lopuksi
että pitäisikö tässä nyt huolestua
niin hän vastasi että ”you tell me”