Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Jos minua ammutaan

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 22.9.2009 05:59

Välillä pelottaa mennä kouluun.

koulusurmien vuosipäivät (huomaa monikko)
tekevät minut erityisen levottomaksi

suukot nukkuvien lasten otsille
ovat aamulla pidempiä
ja tänään oli mukavaa
kun mies nousi myötätunnosta hänkin viideltä
ja saattoi pimeälle bussipysäkille

kerran näin oppilaan
väläyttävän veistä koulun tuulikaapissa sekä
huitovan puukolla irc-galleriassa
otin kuvasta kopion ja tallensin koneelle
ja vein sen häntä opettavalle erityisopettajalle

enkä ole päässyt eroon painajaisesta
jossa huomaan
että minua on puukotettu
unessa yllätyn vain siitä
kuinka helposti se uppoaa minuun

mutta sekin painajainen päättyi
kun kuulin pojan jääneen junan alle

yhdysvaltojen koulusurmien jälkeen
mietimme lukiolaisten kanssa
mahdollisia pakoreittejä
uhkatilanteiden varalta
kunnes joku totesi
että suomessa ei niin tule käymään

nykyään tarkistan aina
että luokan ovet
ovat opetuksen aikana lukossa
ja mietin olisiko
opettajanpöydän alle sukeltamisesta
mitään hyötyä
mahtuisinko ulos tuuletusikkunasta
jos olisi ihan pakko

ja tietenkin profiloin
oppilaitani jatkuvasti
skannaus on koko ajan päällä
ja aika moni kollega
on soittanut vihjepuhelimeen

yksi lukiolainen piti esitelmän
itämaisista taistelulajeista
ja toi mukanaan kaksimetrisen miekan
samanlaisen kuin
kevin costnerilla bodyguardissa

suullisella kurssilla
hän piti puheen
jossa toi julki harmistuksensa
uuteen vaikeutuneeseen
asehankintamenettelyyn

kysyin esitelmän lopuksi
että pitäisikö tässä nyt huolestua
niin hän vastasi että ”you tell me”

Koulukinkku

Keskustelu

Ei opettajan, eikä oppilaan pitäisi joutua miettimään pakoreittejä.

Vanhemmat tehkää ajoissa jotakin, kuunnelkaa lapsianne, kyselkää koulupäivästä, kavereista ja välituntien tekemisistä. Älkää jättäkö lastanne yksin.

Eipä näitä kauheita tapahtumia ajattele vain opettajat ja oppilaat. Me vanhemmat pelkäämme kouluista tulevia uutisia ja oman lapsemme turvallisuuden puolesta.

Ihmisten pelkojen logiikka on aina ollut mulle vähän vaikeeta ymmärtää…

Kun lähdetään ajamaan autolla, niin pistetään turvavyöt kiinni. Ei sen takia että pelottais, vaan koska se on laki / järkevää / niin vaan kuuluu tehdä.

Kun lentokone valmistautuu nousemaan, kuunnellaan esitelmä turvavöistä ja pelastusliiveistä. Ei sen takia että pelottais, vaan koska se on pakko.

Kun lähdetään pyöräilemään, niin laitetaan kypärä päähän. Ei sen takia… vaan…

jne jne

Mutta jos joudutaan katsomaan ovisilmästä ennenkuin avataan ovi, niin ”tää hirveä lähiö ja noi vuokrakasarmit on niin pelottavia”

Tai jos mietitään varauloskäynnit suljetusta tilasta niin ”ei kenenkään pitäisi joutua, se on niin hirveää”

Kertoisko joku miksi joskus henkilökohtainen uhka-analyysi ja riskienhallinta on ok, joskus tylsää pakkopullaa ja joskus niin pelottavaa että sitä ei kestä ajatella?

taas samaa sosialistipaskaa, jos sinua ammutaan niin ammu takaisin.
minkä takia näiden tapauksien jälkeen aina inistään aserajoituksien kiristämisen puolesta kun
aseistautunut yksilö on vastaus.

No mun mielestä voi olla varovainen, mut liikaa ei saa pelätä, mä olisin jo tossa vaiheessa hermoraunioina… Puhun nyt tosta ”Jos minua ammutaan”-jutusta.
Että järkikin näissä asioissa, eikä heti ekana että hui-apua-jos-se-tulee-tänne-nii-mä-kuolen-ei-pidetä-isoo-haloota-mä-vaa-ootan-et-se-ampuja-tulee-ja-sit-me-kuollaan-aaapuaaaa!

Näitä luetaan juuri nyt