Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Koulujen vessat haisevat

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 2.9.2009 06:01

kolme koulua olen kiertänyt
ja kaikissa sama juttu

lukukauden alussa
tunnin keskeyttää
rehtorin adrenaliinin sävyttämä kuulutus

se menee tähän tapaan
voisitteko hyvät oppilaat
sihdata suoraan posliiniin
eikä siihen viereen

käsipyyheroskikset eivät ole
kakkaanne varten

arvoisat opiskelijat
olkaa ystävällisiä
ja tehkää tarpeenne
siihen soikeaan pyörylään
ja vetäkää vessa
asioimisen päätyttyä

olisimme iloisia
jos voisitte tehdä yhteistyötä
siistijöiden kanssa
ettei heidän tarvitsisi
luututa virtsaanne lattioilta
eikä kerätä ulosteita
sille kuulumattomilta pinnoilta

kuulutus päättyi
ja oppilaita huvitti
minua ei

sanoin, että lupaan
paremman arvosanan sille
joka suolaa toverinsa
sen jolla on pidätysvaikeuksia

lisäksi tarjouduin
tulla pitämään
”kädestä” kiinni niitä
joilla eturauhanen renkkaa

kerroin että opettajan
työ on yhtä pyllyn pyyhkimistä

paskokaa housuihinne

Koulukinkku

Keskustelu

Ideaa vassakulttuurin kehittämiseen löytyy läheltä. Tämän palstan blogeissa on kirjoitus ”Pönttökuria pöntöille”. Suosittelen myös kouluille, mikäli on juridisesti mahdollista. Mutta eihän nykyajan oppileille saa sälyttää mitään vastuuta. Eihän!

Olin muutama vuosi sitten viikonloppukoulutuksessa. Vaestonsuojelua. Virastonsuojelun jatkokurssi, 2 pv. Osanottajia oli muutama kymmenen, kaikki yhteiskunnan arvostamien ammattien edustajia. Kouluttajat olivat sielta missa naita suojeluasioita nyt pohditaan. Ikajakautumakin oli melkoinen. Naisia ehka neljannes.
Naisille oli oma vessa. Tunnen tilanteen vain miesten osalta.

Muutama paiva sitten lehdissa taivasteltiin miksi ihmiset syytavat vessaponttoon kaikkea mahdollista kissanraadoista alkaen.
Minua taas on kummastuttanut, etta se mika sitten sinne kuuluisi, se ei osu millaan.

Oli miesten pikkula karseassa siivossa. Luultavasti joillakin osanottajista pippeli oli mallia kastelukannun nokka. Pieleen oli mennyt. Eika tietenkaan, miehiseen tapaan, oltu istumaosaa ylosnostettu kun homma oli hoideltu. Oli hyva vessaharja, samoin alapaasuihku. Kaikki jarrutusjaljet eli vauhtiraidat komistivat posliinipyttyja. Vessapaperit lilluivat ponttojen vieressa ureassa.

Jostain syysta ei huussia oltu siivottu ensimmaisen paivan jalkeen. Tuppasi seuraavana aamuna karskeimmaltakin kayttajalta oksennus pullahtamaan, hunajoi siella niin muikeat maanlaheiset yokotykset.

Vessaa kayttivat noina paivina vain kurssin osanottajat. Nuo selkeasanaiset, suoraselkaiset suomalaiset. Siistit ja sisukkaat.

Siella kouluissa. Kylla se taitaa olla niin, valitettvasti, etta alhaalta se on aloitettava. Lieko virkaa toisen asteen yhtaloratkaisulla jos penska ei osaa edes persustaan pyyhkia tai osu vessaponttoon.

On isbjoernilla kokemusta jos minkalaisista vessoista.
Ehka muistelo sallitaan, onhan nyt viime aikoina puhuttu tarkeista asioista sielta missa kuninkaatkin kayvat yksin.

Isbjoern oli yhdistetylla kulttuuri- ja lotrausmatkalla Turkissa. Hotellin vessa oli ihan tavallista mallia, ainoa poikkeus oli ohut metalliputki mika sojotti sielta ponton takareunuksen alta kolmanneksen ponton laajuudesta. En pohtinut asiaa sen enempaa, riittaahan noita kulttuuria rikastavia kummajaisia.
Piti sitten menna eraana aamuyona piipille. Epamiehiseen tapaan, tunnustettakoon, istahdin homman ajaksi ihan kakkausasentoon. En ollut aikaisemmin suurta huomiota kiinnittanyt aika monilukuisiin putkiventtiileihin. Mika sitten saikaan kokeilunhalun heraamaan. Vaansin yhta.
Metalliputken arvoitus selvisi. Sielta tuli rajulla paineella vetta, KYLMAA, suoraan Isbjoernin juveleihin eli testikkeleihin. Kertoivat, etta painepesuri oli kelpo muslimeita varten. Pitaa pesta parhaimpansa ennen rukousta.
Aamulla aamiaispoydassa taytyi vain olla hajamielisen nakoinen kun muut matkustavaiset pohdiskelivat etta ihan kuin viime yona olisi karhu moyrastanyt jossakin lahistolla..

Matkalla pimeassa tropiikin yossa. Bussilla. Oli jo istuttu muutama tunti. Piti konyta vessaan, kaksikerroksisen bussin alakertaan. Piti ihan rusentaa orvokki. Hommahan hoitui, siina se sitten komeili, oikein kunnon kiemura. Ihastelin hetken tuotosta ennen kuin huuhtelisin teoksen…
Huuhtelisin!? Pontossa ei ollut sellaista tavallista nappia mista kohinan saa aikaan. Tutkin tilannetta. Ainoa omituisuus oli, etta sahkojohdon varassa roikkui katkaisin, vieressa tekstia jota en pystynyt lukemaan, aasialaisia koukeroita. Arveli sen olevan vessan valonappula. Mutta missa oli huuhtelu?
Tutkin ponttoa. Alhaalla, ihan , ihan lattian rajassa oli venttiili, melko kookas sellainen. Aasiassa nyt saa tottua kaikenlaiseen, mitapa tuo etta aika outo paikka huuhteluventtiilille..
Kiersin auki. Kohinaa kuului. Vetta vain ei tullut ponttoon.
Uskon, etta meikapoika tyhjensi auton kakkatankin oiselle maantielle, kai jollenkin puolen kilometrin matkalle. Ongelma, siis orvokki, lepaili edelleen siina mihin oli sen ulkoistanut. Rohkenin kokeilla sahkonappulaa. Se se oli, sinne meni.

En enaa loppumatkasta saanut unta. Piti hillita naurunpurskahduksia. Kuvittelin miten autot ajavat letkassa ja roiskivat takapyoristaan faecesta takana tulevien tuulilaseihin. Miten aamulla poliisit valkoisissa kasineissaan tutkivat etta sita itseaan se on…
Toivottavsti en aiheuttanut yhtaan kolaria!

Matkailukirjoja kirjoitellaan. Mutta oletteko vaikkapa Paul Thoreauxin kirjoista lukeneet yhtaan kunnon kuvausta erilaisista pikkuloista maailmalla. Veikko Huovisella taisi olla jossain kuvaus vessoista Neuvosto-Karjalassa. Ei enaa senjalkeen saanut viisumia Neuvostoliittoon. Olivat sanoneet etta jollei kirjailijalla ole muuta kirjoitettavaa tyolaisvaltiosta kuin arvostella vessaponttojen rakennetta, pysykoon kotonaan…

Näitä luetaan juuri nyt