Yrittäjä ei ole sankari
Viime aikoina on yrittäjästä tehty sankaria ja pelastajaa oikein isolla joukolla. Harva se viikko järjestetään Tulevaisuuden Suomi -tilaisuuden tapaisia herätyskokouksia, joissa menestyjät kertovat kuinka Suomi pelastuu, kun perustetaan tarpeeksi firmoja.
Yrittäjien tarinoita kertovasta Taivas ja Helvetti -kirjastakin julkaistiin toinen osa.
Valtapuolue Kokoomus pitää yrittäjyyttä reittinä nirvanaan ja yrittäjyyden ylistämisessä ovat mukana jo lähes kaikki muutkin puolueet.
Yrittäjyyshurmio muistuttaa uskontoa. Uskotaan, että yrittäjyyttä tukemalla saadaan Suomen yskivä talous kuntoon, sosiaaliturvamenot kuriin ja yhteiskunta onnelliseksi.
Se on ihan kiva ajatus. Ellei se muistuttaisi uskontoa.
Kyllä minä itsekin uskon, että virkeä liiketoiminta on osa tervettä kapitalistista yhteiskuntaa ja uudet firmat auttavat Suomea selviytymään. Mutta kun hurmion sumentamina tehdään yrittäjästä Jeesus tai vähintään supersankari, alkaa kyynikon päässä soida hälytyskello.
Eivät yrittäjät mitään sankareita ole. Hyvin harvan ensisijainen tavoite yritystoiminnassaan on Suomen pelastaminen tai edes työllistäminen.
Yrittäjä on lähtökohtaisesti ihan tavallisen ahne tyyppi, joka tavoittelee rikastumista ja on valmis ottamaan enemmän riskejä kuin perusduunari.
Ei meitä yrittäjiä tarvitse ylistää tai nostaa jalustalle. Me tajuamme, että paras tapa auttaa Suomea on saada oma firma menestymään mahdollisimman hyvin ja hyötyä siinä samalla henkilökohtaisesti.
Yrittäjän tärkein motiivi on lähes aina henkilökohtainen hyöty. Vimmainen liikemies tai nainen kestää lähes sietämätöntä epävarmuutta ja rasituksia, koska näkee aarrearkun odottamassa, kun taistelut on voitettu.
Ehkä eniten tässä Suomen vallanneessa yrittäjyyshurmassa hämää, että yrittäjien itsekkyyttä pyritään peittelemään. Ahneus tai lähes psykopaattinen oman edun tavoittelu kun eivät sovi kiillotettuun Suomen pelastajan kuvaan, on kivempi puhua työllistäjästä ja sankarista, joka seuraa unelmaansa.
Mitä jos oman edun tavoittelu onkin juuri se juttu, joka pelastaa Suomen – jos tämä eläköityvä valtio on vielä pelastettavissa?
Voisimmeko olla edes vähän rehellisempiä ja todeta, että menestyvä yrittäjä ei voi liiemmin miettiä työllistämistä, Suomen tulevaisuutta tai muuta ylevää, vaan hänen kannattaa keskittyä voittamaan arjen taisteluita ja kasvattamaan firmaansa?
Keskittymällä liian vaikeisiin ja korkealentoisiin asioihin yrittäjä antaa vihulaisilleen kilpailuedun. Jeesus häviää bisneksessä.