Vaali-itkut

Vaalipäivä. Joulu. Rokotukset. Katsastusasema. Maamme. Itken oudoissa yhteyksissä.

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.

Olen kova itkemään. Itken tosin oudoissa yhteyksissä.

Traditiot saavat minut vollaamaan. Hääkirkossa nyyhkytän sisäänpän. Pala nousee kurkkuun kun näen alokkaita. Pikkulapset koulun pihalla jonottamassa – kyynel. Keski-ikäinen nainen bussissa raskas ajatus mielessä, huulet täsmällisesti punattuna – yllätystippa silmäkulmaan. Teinipoika, jolla on liian lyhyet housut. Byääääh.

Joulu. Rokotukset. Katsastusasema. Maamme.

Mutta yksi suurimmista liikutushetkistäni on vaalipäivä. Kertaakaan en ole selvinnyt äänestysreissusta ilman kyynelkanavissa paisuvaa melankoliaa.

Siellä me menemme. Jonossa. Asiallisiin hommiin, sanomaan miljoonasosamielipiteemme, leikkimään päättäjää. Kiltisti. Kansalaisuus, niin pieni ja ohikiitävä asia.