Työn sankarit ovat tyhmiä
Työn sankarin esittäminen on startup-uskonnon tauti. Kun jokainen kertoo tekevänsä muita enemmän hommia, vuorokaudesta loppuvat tunnit ja kaikkia ahdistaa.
Startup-maailmassa on tapana kehua työmäärillä. Moni yrityksen perustaja kertoo tehneensä 16 tuntisia päiviä, jotta voisi saavuttaa unelmansa. Eikä siinä vielä kaikki. Toinen nokittaa muuttaneensa metsään läppärinsä kanssa koodaamaan ja etsimään menestystä. En usko moisiin höpinöihin. Jos jotain olen 17 vuoden yrittäjäurani aikana oppinut, onnistumiset syntyvät sinnikkyydellä ja toiston sietämisellä – ja riittävällä määrällä muuta elämää.
Työn sankarin esittäminen on startup-uskonnon tauti. Kun jokainen kertoo tekevänsä muita enemmän hommia, vuorokaudesta loppuvat tunnit ja kaikki tuntevat olevansa laiskoja. Ahdistaa.
Olen itsekin tehnyt toisinaan valtavan pitkiä päiviä. Siis joitain jaksoja. Olen ollut joko niin innoissani, etten ole osannut lopettaa tai niin paniikissa, etten ole uskaltanut olla tekemättä liikaa duunia. Niskassani on ollut pelko mokaamisesta, itsensä häpäisemisestä tai pahimmillaan konkurssista.
Työhullujen ihannointi on narkomaanien palvontaa. Kuten kokaiinia ryystävillä nisteillä, aluksi kaikki tuntuu toimivan, mutta lopulta työn sankarin elimistö menee tilttiin. Yli-ihmisenä voi olla vain hetken. Siinä ei ole mitään hienoa.
Jotkut jopa kehuvat uhranneensa parisuhteen tai perheen yritysunelmaansa tavoitellessaan. Jokainen näitä taukkeja selkään taputtava on osa aikaamme vaivaavaa yliahkeruuden harhaa.