Tussitaululla uhkaa vastaan!
Eilen jumitin monta tuntia nettihuutokaupassa. Ensimmäisen tunnin ajan kiroilin sivustoa, kun en tajunnut ollenkaan, mikä ero on verkkohuutokaupalla, online-huutokaupalla tai mikä on ”vasarahinta” tai ”vasaramaksu”. Kas kun ei pasararaksu! Ellei jopa pakaranaksu!
Huutokaupassa omituiset termit ja tottumukset ovat tosiharrastajille päivänselviä, mutta ne pitävät kaltaiseni tavikset tehokkaasti loitolla, kun emme tajua lainkaan, miten käyttäytyä ja paljonko ostokset lopulta maksavat kaikkine lisähintoineen.
Pääsin kuitenkin huutamaan. Selaimessa pyörivä softa oli käytettävyydeltään painajainen ja ruma, mutta uskalsin huutaa yhtä nojatuolia, niin kova oli ostovimmani ja olinhan jo odottanut pari tuntia, että edetään esineeseen, jota himoitsen.
En saanut tuolia. Harmittaa. Pakko palata ensi viikolla astialle.
Olen epidemia-aikana hakenut lohtua nettiostoksista
En ole varmaankaan yksin, kun tunnustan, että rahapulasta huolimatta olen epidemia-aikana hakenut lohtua nettiostoksista. Olen varustanut kotitoimistoamme kuin hyökkäyksen varalta. Aseiksi ja hiekkasäkeiksi uhkaa vastaan olen hankkinut muun muassa USB-lisänäytön, etätyöpöydän, Googlen mesh-verkon (aivan ihana) ja tussitaulun, jotta saan leikkiä tosissani konsulttia myös kotona. Kuin paraskin preppaaja, ostin myös pojilleni käytetyt polkupyörät. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin evakkoretki alkaa.
Pakkanen on tietysti täynnä ruokaa.
Meitä katastrofeihin varautujia kutsutaan survivalisteiksi, varautujiksi tai preppaajiksi. Toiset rakentavat bunkkereita ydinsodan varalle, osa säästää pahan päivän kassaa ja joku, niin… ostelee asioita netistä.
En ole koskaan aiemmin ostanut näin paljon näennäisen järkeviä asioita internetistä. Ei ole tullut mieleenkään, että tarvisisimme tussitaulun.