Tolkuton raporttinäytelmä

Profiilikuva
Kirjoittaja Sami Kuusela on toimittaja ja startup-liikemies.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

En ole taloustieteilijä, mutta esitän teorian (voin myös vilkaista): digitalisaatio ei tehnyt työstä tuottavaa, koska aloimme värkätä liikaa raportteja.

Asiantuntijoiden työ on loputonta raporttien tai powerpoint-esitysten väsäämistä. Suurin osa työajastamme palaa raporttien kanssa nysväämiseen ja yölläkin heräämme, kun mietimme, menivätkö sanamuodot 243-sivuisessa jaarituksessamme oikein.

Suurin osa työajastamme palaa raporttien kanssa nysväämiseen

Stressaamme hulluna, vaikkei kukaan edes lue laatimiamme jaarituksia. Kun Maailmanpankki (World Bank) tutki vuonna 2014, kuinka paljon sen raportteja ja tutkimuksia luetaan, löydös oli masentava: noin kolmasosaa huolella laadituista raporteista ei oltu ladattu kertaakaan, 87 prosenttiin ei ollut lainkaan viittauksia ja vain 13 prosenttia raporteista oli kerännyt yli 250 latauskertaa. Vaikka tuotosten tarkoitus oli vaikuttaa julkiseen keskusteluun.

Tee siis työtä, jolla ei ole tarkoitusta. Tulee mieleen, ettei hollantilainen tietokirjailija Rutger Bregman ollut kovinkaan väärässä todetessaan Helsingin Sanomille, että ”Ihmiset menevät vapaaehtoisesti vankiloihin, joita he kutsuvat toimistoiksi, kirjoittavat raportteja, joita kukaan ei lue, lähettävät sähköposteja ihmisille, joista eivät pidä ja selaavat välillä Facebookia.”

Konsulttiyritykset laskuttavat jättisummia tyylikkäästi taitetuista kalvokasoista, joiden tärkein pointti on luoda illuusio monimutkaisen, abstraktin asian hallinnasta.

Tietokoneiden ja internetin yleistyttyä 80-90-luvulla raporttien määrä räjähti. Kuka tahansa pystyi tuottamaan loputtomasti merkkejä ja aloimme kuvitella raportin tarkoittavan, että työ on saatu päätökseen. Raportista tuli itseisarvo, projektin päämäärä. Hanke ei ollut valmis, ellei siitä ollut raporttia. Projekti ei ollut päättynyt, ellei siitä oltu laadittu loppuraporttia. Ja niin edelleen.

Yritysmaailmassa raporttien määrä kasvaa kun firman koko kasvaa. Vaikka omat firmani ovat olleet suhteellisen pieniä, raporttien väsääminen on tuttua. Teknologiarahoituksen, esimerkiksi Tekes-hakemusten, hankkimisessa pitkien ja yksityiskohtaisten hakemusten ja raporttien laatiminen vaatii sinnikkyyttä, joka tosin palkitaan ruhtinaallisesti, jos sanamuodot ovat menneet oikein.

Raportteja toki tarvitaan, mutta ne eivät ole päämäärä tai edes tärkein asia projektissa.

Taloustieteessä on ihmetelty, miksei digitalisaatio kiihdyttänyt työn tuottavuutta, vaikka odotukset ovat olleet kovat. Tilastot itseasiassa osoittavat, että työn tuottavuuden kasvu on hidastunut digitalisaation aikana. Tähän on toki monta selitystä, mutta väitän, että yksi tärkeimmistä syistä on tämä miljoonia ihmisiä piinaava raporttinäytelmä, jossa mitään ei ole olemassa, ellei siitä ole laadittu raporttia.

Tarvitsemme robotteja kirjoittamaan raportit. Jotta voimme keskittyä tekemään. Ei raportoimaan.