Television ylistys
Ruuduista juntein on olohuoneen nurkassa välkkyvä televisio. Varsinkin perheiden iltaa hallitseva lähetysvirtatelkkari on niin 80-lukua ja möykkymäistä nahkasohvaa, että modernin kuluttajan päätä särkee.
Vai onko? Kun nyt monessa taloudessa on luovuttu televisiosta ja asiasta tehty suuri numero somessa, mihin tilanne on johtanut? Perinteisiin perheen keskisiin seurapeleihin? Lukemisharrastuksen räjähdysmäiseen kasvuun? Keskusteluiltamiin?
Ei.
Perheet istuvat mykkinä omien ruutujensa ääressä
Televisiottomissa talouksissa perheet istuvat mykkinä omien ruutujensa ääressä. Jokainen pikkulapsesta vaariin on uppoutunut omaan bittikosmokseensa.
Ruudut ja niiden takaa löytyvä aivoherkkuja ja ärsykkeitä tarjoava helppo maailma on voittanut. Vaikka kuinka tekisi mieli, viihteen ja tietovirran kieltäminen tai edes rajoittaminen on hävitty taistelu. Siksi telkkareille tarvitaan kunnianpalautus.
Televisio on perheitä yhdistävä elämystaulu
Televisio ei ole pelkästään juntti ja ruma näyttö, josta tulvii matalamielistä saastaa. Se on yksi ja sama ruutu, jota koko porukka katsoo. Televisio on leirinuotio ja media-ajan areena, jossa seikkaillaan, lauletaan, urheillaan ja näytellään. Se on elämystaulu, joka yhdistää perheitä.
Koska emme pääse ruuduista eroon, valitaan edes se pienempi paha.