Tarvitsemme monumentteja
Kannatan Keskustakirjastoa. Kannatin myös Guggenheimia.
Talous on kuulemma kuralla. On tiukkaa. Jokainen turhuuksiin käytetty raha on poissa vanhuksilta.
Paitsi ettei ole. Suomalaisten varallisuus on kasvanut pikku notkahduksia lukuunottamatta valtion syntymästä lähtien, yli ihmisen keskimääräisen eliniän. Ja tietysti sitä ennen myös. Kaikki on paremmin kuin ennen. Olemme onnellisempia, rikkaampia, terveempiä kuin ennen. Olemme niin onnellisia, että jaksamme olla huolissamme teineistä, jotka pukeutuvat pelleiksi ja meitä harmittaa parveketupakointi.
Viimeisin valituksen aihe on ollut Keskustakirjasto, Helsingin Töölönlahdelle syntyvä kompleksi, josta luvataan paitsi sivistyksen kehtoa, myös kaupunkilaisten olohuonetta.
Meillä ei kuulemma ole moiseen varaa.
Onhan! Kaupungeilla on oltava varaa monumentteihin, ihmistä suurempiin rakennuksiin ja tiloihin, joiden äärellä voi kokea suuruutta.
Jollei paljon köyhimpinä aikoina olisi ollut rohkeutta, meillä ei olisi Finlandiataloa, eduskuntataloa tai Kulttuuritaloa. Senaatintorin ympäristöstä puhumattakaan, vaikka se rakennettiinkin itsenäisyyttä edeltävänä aikana. Olisi vain keskinkertaisen toimivia tönöjä, olisi latteutta ja arkea.
Keskustakirjastosta tulee varmasti mahtava. Aion hengailla siellä perheeni kanssa ja kokea ylpeyttä helsinkiläisyydestä.
Monumenttipäisyyteni on myös syy, miksi kannatin Guggenheimia. Ja rakastan Kalasatamaa, kokonaista kaupunginosaa, joka vain päätettiin rakentaa. Ja pilvenpiirtäjiä. Niitä tarvitaan kymmeniä.