Talven tärkein sarja paljasti suhtautumisemme heikko-osaisiin
Tämän talven tärkein tv-tapaus on Ylen Logged in -dokumenttisarja. Sarjassa esitellään viisi syvästi syrjäytynyttä nuorta miestä, joiden lähes ainut lohtu ja syy elää löytyy verkkopelien maailmasta. Jokaisella miehistä on rikkonainen perhetausta ja jonkinlainen päihde- tai riippuvuusongelma. Kaikkia heitä on kiusattu koulussa ja joka jannu vetää tupakkaa.
Sarjan ohjaaja Sami Kieksi on päässyt kiusallisen lähelle kohteitaan. Luottamus on syntynyt vuoden seurantajakson ja tutustumisen aikana ja lopputulos on samaan aikaan pakoton ja herkkä mutta myös suunnattoman surullinen ja ahdistava.
Reaktiomme sarjan sankareihin paljastaa, miten suhtaudumme heikko-osaisiin yhteiskunnassa
Nyt sarja on ulkona ja reaktiomme sarjan sankareihin Joniin, Patrikiin, Aaroniin, Juhoon ja Henriin paljastaa, miten suhtaudumme heikko-osaisiin yhteiskunnassa ja onko empatialle tilaa.
Ei hyvältä näytä. Kun Yle julkaisi sarjan trailerin Facebookissa, suurin osa kommentoijista pilkkasi ja päivitteli, kuinka yhteiskunta hyysää laiskureita. Yleisradio moderoi omaa keskusteluaan, mutta ei voi mitään sille armottomalle löylylle, mitä esimerkiksi tämän videon jakaneiden Facebook-seinillä riittää.
Tietokonetta ei pelata yksin – sosiaaliset suhteet löytyvät netistä"Tietokoneella pelaavii ihmisii ei osata arvostaa, ku luullaan, että ne on epäsosiaalisia" – Patrikin mukaan tietokoneella pelaavat ihmiset ovat sosiaalisia netin yli: hän keskustelee usean ihmisen kanssa päivittäin. Kotoaan Patrik poistuu lähinnä kuntouttavaan työtoimintaan, josta saadut rahat riittävät ongelmitta elämiseen. ?Katso lisää uudesta Logged in -dokkarisarjasta: http://link.yle.fi/Fjo
Julkaissut Yle Areena Torstaina 6. helmikuuta 2020
Harvoin harmittaa mikään näin paljon, kuin Patrikia pilkkaavat nettispedet. On surullista lukea taas kerran, kuinka pärjääjät ratkaisevat syrjäytymis- ja mielenterveysongelmat kehottamalla eksyneitä ottamaan itseään niskasta kiinni.
”Eiköhän näitä ymmärretä ihan tarpeeksi. Tuokin poika tarvii lenkkarit, siitä vaan ulos ja kun on 100 kiloa pudonnut, niin ehkä saa aikaiseksi jotain elämässään.”
”Nuorissa on tulevaisuus. ? Siinä näkee taas hyvän kasvatuksen tuloksen, kun lasta ei saa altistaa pettymyksille eikä vastuuta tarvitse ottaa, edes itsestä.”
”Tukia olisi varaa pudottaa. Tuokin kaveri pärjäisi syömättä kuukausia.”
”Ei tuumaakaan ambitiota. ?”
Edelliset kommentit ovat oikeistolaisesta Facebook-ryhmästä, jonka jäsen olen, koska haluan ymmärtää yhteiskunnallista keskustelua laajasti. Koko ketju on keskittyy inhoamaan ja ilkkumaan Patrikia, joka varastaa kunnon kansalaisten rahat lorvimisellaan. Vaikka vaihtoehtona olisi vain mennä töihin ja olla niin kuin muutkin.
Kuvittelevatko nämä pärjääjät, että Patrik on oikeasti tyytyväinen elämäänsä?
Kuvittelevatko nämä pärjääjät, että Patrik on oikeasti tyytyväinen elämäänsä? Että mies on tosissaan kertoessaan pärjäävänsä hienosti muutamalla satasella ja huolestuvansa vasta sitten, jos alkaa laihtua? Kuinka tyhmä ja kylmä sydän voi olla, jos ei näe uljautta siinä, että rankassakin jamassa sarjan sankari jaksaa heittää läppää tilanteestaan?
Iltalehdessäkin toimittaja Koskinen oli keksinyt näkökulman Logged In -sarjaan.
”Sarjassa ei myöskään tuoda kunnolla esiin sitä kylmää faktaa, että päähenkilöt elävät yhteiskunnan tukien varassa eli veronmaksajien varoilla. Suomi Oy maksaa kiltisti nuorten miesten viulut ja mahdollistaa valitun elämäntavan”, kirjoitti Koskinen. Totta! Olisi tarvittu häpäisyplanssit ruudun alalaitaan, ettei kenellekään jäisi selväksi kuka poikien loisimisen maksaa.
Siis loisimisen. Koskinen käyttää tätä sanaa puhuessaan koteihinsa jumittuneista nuorista ja ahdistuneista ihmisistä. Loisia. Miehet, jotka eivät ota itseään niskasta kiinni ovat: loisia.
Wikipedian kuvaus loisista on kylmäävä: ”Loinen eli parasiitti on eliö, joka elää toisen eliön, isäntäeliön, kudoksissa (sisäloiset), iholla, turkissa tai läheisyydessä (ulkoloiset) aiheuttaen isäntälajille vahinkoa. Toisin kuin symbioosissa, loisiminen eli parasitoiminen ei yleensä hyödytä isäntää mitenkään.”
Jonille, Patrikille, Aaronille, Juholle ja Henrille pitää antaa rohkeusmitalit
Suosittelen kaikkia katsomaan koko sarjan. Ehkä sen jälkeen löytyy sydämestä tilaa myös syrjäytyneille eikä tee mieli häpäistä niitä, jotka ovat heikossa asemassa ja yksin.
Jonille, Patrikille, Aaronille, Juholle ja Henrille pitää antaa rohkeusmitalit. Vaikka internetissä sataa paskaa niskaan, ovat nämä miehet tehneet uljaan teon tullessaan esiin. Pyytämättä anteeksi, oikeina, tärkeinä ja kokonaisina ihmisinä. Kiitos myös Ylelle ja ohjaaja Sami Kieksille.