Suurin osa tapaamisista on turhia
Suurin osa tapaamisista on turhia.
Edellisen teknokuplan aikaan, siis vuosituhanteen vaihteessa, minullakin oli tapana sopia palavereja, joissa “mietitään, mitä voitaisiin tehdä kimpassa.”
Ikinä ei tehty mitään kimpassa.
Jos bisnestapaamisella ei ole agendaa, keskustelu poukkoilee ja osapuolet väsähtävät puolessa tunnissa.
Joskus on toki mahtavaa tavata mielenkiintoisia tyyppejä, mutta silloin voi mennä ihan vain lounaalle tai oluelle jauhamaan tuubaa. Keskittymään ihmiseen.
Näin kaikkien tuntemana kehäraakkina ja startup-koomikkona minuun ollaan usein yhteydessä ja ehdotetaan avoimen agendan tapaamista. Yleensä en suostu. Ei siksi että olen leuhka – joka siis olen – vaan, että en halua väsyä ja rasittaa vanhoja aivojani poukkoilulla.
Tänään Kauppalehdessä Senja Larsen analysoi virkamiesmatkoja Piilaaksoon, eli Suomen kustantamia näennäispalaverien täyttämiä palkinto- ja virkistysmatkoja.
