Suurin osa tapaamisista on turhia
Virkamiesten Piilaakson reissuja ei saa kutsua vienninedistämiseksi.
Suurin osa tapaamisista on turhia.
Edellisen teknokuplan aikaan, siis vuosituhanteen vaihteessa, minullakin oli tapana sopia palavereja, joissa “mietitään, mitä voitaisiin tehdä kimpassa.”
Ikinä ei tehty mitään kimpassa.
Jos bisnestapaamisella ei ole agendaa, keskustelu poukkoilee ja osapuolet väsähtävät puolessa tunnissa.
Joskus on toki mahtavaa tavata mielenkiintoisia tyyppejä, mutta silloin voi mennä ihan vain lounaalle tai oluelle jauhamaan tuubaa. Keskittymään ihmiseen.
Näin kaikkien tuntemana kehäraakkina ja startup-koomikkona minuun ollaan usein yhteydessä ja ehdotetaan avoimen agendan tapaamista. Yleensä en suostu. Ei siksi että olen leuhka – joka siis olen – vaan, että en halua väsyä ja rasittaa vanhoja aivojani poukkoilulla.
Tänään Kauppalehdessä Senja Larsen analysoi virkamiesmatkoja Piilaaksoon, eli Suomen kustantamia näennäispalaverien täyttämiä palkinto- ja virkistysmatkoja.
Tällä viikolla työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikön Jari Gustafssonin isännöimä 22-henkinen delegaatio vierailee tällä viikolla Kaliforniassa. Delegaation jäsenistä 15 on virkamiehiä, kertoo Larsen.
Kamalaa.
Sen verran olen itsekin Piilaaksossa käynyt, ettei kukaan tärkeä ihminen tapaa kaukaisen maan virkamiehiä agendalla: “Suomessa on kivoja firmoja”.
Sitä paitsi kiireisissä bisneskeskuksissa oikeat tapaamiset sovitaan vasta korkeintaan edellisenä päivänä, koska kaikki optimoivat kalenteriaan. TEM:in kalenterivastaava tähän tuskin taipuu.
Toki virkamiesten Piilaakson reissulla saattaa olla positiivisia seuraamuksia. Jos tippaakaan Kalifornian energiasta, suoruudesta ja selkeydestä tarttuu temmiläisiin, on edes osa rahoista käytetty hyvään tarkoitukseen. Mutta ei kutsuta niitä vienninedistämiseksi. Vaan opinto- ja viihdereissuiksi.