Suomi-Twitter on ontto paikka
Twitter on lava, jolle noustessa aidot ajatukset katoavat ja suusta alkaa tulvia puppua.
Olen ollut Twitterissä kuusi vuotta. Harvoin olen viihtynyt.
Suomi-Twitter sekoitus tärkeilyä, huomionkalastelua ja turhien kehujen kierrettä.
Vaikka jokainen meistä on täynnä mielenkiintoista sanottavaa ja oikeaa elämää, Twitterissä taannumme ontoiksi. On kuin Twitter olisi lava, jolle noustessa aidot ajatukset katoavat ja suusta alkaa tulvia puppua.
Mitä hyötyä on jakaa pauolocoelhomaisia bisneslatteuksia retweettien toivossa? Miksi levitämme linkkejä artikkeleihin, joiden kuvittelemme antavan meistä todellista minäämme “viisaamman” kuvan?
Kaikkein vaarallisin piirre Twitter-kulttuurissa on tyhmien ajatusten edelleen jakaminen. Joka kerta kun joku retweettaa onton tweetin, maailmaan tulee tarkoitukseton reikä. Mitä enemmän hölmöyksiä jaetaan, sitä suuremmaksi reikä laajenee.
Joku kutsuu ilmiötä positiiviseksi ajatteluksi tai hyvän kierteeksi. On helppo hokea, kuinka “sharing is caring”. Eihän ole. Yhtään ajatusta tai artikkelia ei saisi jakaa eteenpäin, ellei itse ymmärrä ajatusta ja seiso vahvasti kyseisen ajattelun takana. Se on rikollista maailman tyhmentämistä ja ajatustasapainon horjuttamista. Sille on sanakin: runkkurinki.
Suosittujen hahmojen nuoleskelu on Twitterissä arkipäivää. Kuin alakoululapset, me “haastamme” tai “kiittelemme” seuratuimpia henkilöitä retweettien toivossa. Janoamme huomiota ihmisiltä, joita emme tunne ja joille emme merkitse mitään.
Kun seuraavan kerran siis mietit, mitäköhän sitä taas visertäisi, jätä se ontto twiitti kirjoittamatta. Mene vaikka Facebookiin.
Ei kenenkään tarvitse olla kaikkialla aktiivinen. Facebookissa on hauskempaa, sillä siellä kulttuuri on kypsempää ja oikeat kaverit ovat paikalla.
Loukkaannuitko? No sori. Twitter-kiistely alkakoon. Olen siellä nimellä @deepsami.