Suomen pelastajat - not.

Suomessa on käynnissä ennennäkemätön yrityshuuma. Jopa kiima.

Startup-konferenssi Slush sen viimeistään todisti. Kun 6000 ihmistä pakkautui marraskuussa Helsingin Kaapelitehtaalle pitchaamaan yritysideoitaan ja juhlimaan peliyhtiö Supercellin piikkiin, oli helppo huumaantua.

”Tällaiset tapahtumat luovat toivoa”, totesi pääministeri Katainen Slushin avauspuheenvuorossa. Katainen osoitti nuorekkuuttaan pukeutumalla Team Finland -huppariin. Pääministerin mielestä oli hienoa, että talouskriisin aikana löytyy ”lahjakkaita, yritteliäitä ihmisiä, jotka uskovat tulevaisuuteen.” No kiva.

Mutta pelastavatko startupit Suomen, kuten monissa juhlapuheissa maalaillaan? Eivät pelasta.

Startup-maailmassa ei esimerkiksi työllistämisellä ole erityistä arvoa. Kun yrittäjyydestä saarnaavat väittävät startupien vähentävän työttömyyttä, he valehtelevat.

Startupin tavoite on tehdä mahdollisimman monistettavia tuotteita mahdollisimman vähillä resursseilla. Tämä tarkoittaa mahdollisimman pientä väkimäärää palkkalistoilla ja voiton maksimointia.

Lokakuussa miljardikaupat tehnyt Supercell on tästä oiva esimerkki. Yhtiö tekee tulosta miljoonia päivässä, vaikka väkeä on töissä vain hieman yli sata. Yksi työntekijä tuottaa siis tuloksena yhtiölle monta miljoonaa vuodessa. Supercellissä tekevät töitä vain huiput. Maailman parhaat.

Startup-maailma on erittäin elitistinen. Siellä pärjäävät vain vahvat ja suositut. Tavallisille duunareille ei startupeista hommia löydy. Kuumiin firmoihin palkataan vain väkeä, jolla on jo ennestään tuhat työtarjousta jonossa.

No, ainakin me saamme Suomeen verotuloja. Nautitaan nyt edes niistä. Jos ei olla superkoodareita tai muuten loistavia nykyihmisiä.