Steadysplaining kiellettävä!

Viikonloppuna tapasin pitkään sinkkuna olleen kaverini. Ei ole löytynyt naista, vaikka mies on älykäs, hauska, lempeä ja ihan mukiinmenevän näköinen.

”Jätkä ottaa ihan turhia paineita”, huomasin kailottavani. ”Kato otat vaan jonku muijan, anna palaa, äläkä jännitä”, totesin.

Sitten hävetti. Olin syyllistynyt steadysplainingiin. Olin kymmenen vuotta seurustelleen varmuudella luullut osaavani neuvoa kaveriani, joka etsii rakkautta.

Viime aikoina on paljon puhuttu mansplainingista ja richsplainingista. Mansplainingissa mies keskeyttää naisen ja kertoo tälle kuin lapselle, kuinka asiat oikeasti ovat. Miesselittäjän mieliaiheita ovat talous, liikennevälineet, politiikka ja tasa-arvokysymykset. Ja ääni on kova, ehdoton ja asiantuntijamainen. Richsplainingissa taas rikas kertoo köyhälle, että kasvikset ovat halpoja ja jokainen voi pärjätä, kunhan vain ottaa itseään niskasta kiinni.

Sinkku ei ole suloinen olento, jota voi lempeän humoristisesti neuvoa tulemaan järkiinsä ja ottamaan kumppanin. Parisuhteen hakeminen on vaikeaa ja vaarallista. Pettymysten arpeuttamaa sydäntä varjellaan, koska torjutuksi tuleminen sattuu valtavasti, eikä siihen ikinä totu. On helpompi keksiä syitä, miksi joku kumppaniehdokas ei kiinnosta, kuin heittäytyä päistikkaa rakkauden raadeltavaksi.

Siksi meidän vakituisesti seurustelevien pitäisi lopettaa alentuvan hassu suhtautumisemme sinkkuihin. Lopettaa steadysplaining. Sinkut eivät ole lemmikkejämme, joiden jännittävää ja vähän surullista elämää saamme kommentoida.

Sillä rakkauden etsiminen ei ole järjestä kiinni. Jossain vaiheessa joku murtaa suojauksen, eikä siinä meidän seurustelevien tylsimysten höpinöillä ole enää mitään painoa. Sillä emme me muista, miten kamalaa ja mahtavaa se koko homma oli.