Somekonsultin muotokuva

Näinä päivinä on vaikea olla konsultti. Konsultilla ei enää ole kiihottavaa pahiksen leimaa, mielikuva ammattiryhmän edustajasta ei enää ole tehtaalla lehtiö kädessä saapasteleva robotti, jonka pointti on tehostaa tuotantoa ja irtisanoa turhaa väkeä.

Nykyään konsultit ovat pääasiassa digitaalisuuden evankelistoja. Ylemmän luokan väki kertoo johtajille, että internetissä on tulevaisuus, vaikka pomot ovat siirtäneet bisnestään nettiin jo 90-luvun lopusta lähtien. Alemman kastin konsultit opastavat juntteja someen.

Voisin möykätä ”eliitin” digikonsulteista ja heidän keskinäisen kehun kerhoistaan vaikka kirjan verran, mutta puhutaan hetki sosiaalisen median eli ”somen” käyttöä opettavista konsulteista. Heissä on tietysti paljon samaa kuin näissä liikkeenjohdon digitalisteissakin.

Keskimääräinen somekonsultti eli sosiaalisen median ammattilainen on 53-vuotias nainen, joka on neljä vuotta sitten liittynyt kaikkiin mahdollisiin sosiaalisen median palveluihin. Hänen päivänsä kuluu nettilinkkejä klikkaillessa, päivityspuuhissa ja toisinaan myös asiakkaiden luona häärätessä.

Somekonsultti on myös kirjailija. Hän on kirjoittanut oppaan, jossa neuvotaan, kuinka siellä sosiaalisessa mediassa pitää toimia. Kirjan kannessa on paljon värejä ja piirros, joka näyttää siltä, että se on tehty comic sansilla, jos comic sans olisi muutakin kuin fontti. Kirja on omakustanne ja sitä on myyty viisi kappaletta sukulaisille ja kymmenen toisille somekonsulteille. Muu painos on jaettu ilmaiseksi.