Setiä, haihattelijoita ja muita arkkivihollisia

Sosiaalisen median aikakautena jokaisella henkilöbrändillä pitää olla sopiva arkkivihollinen eli nemesis. Miten sitä muuten keksisi hyviä päivityksiä, joilla härnätä ja kerätä engagementtia eli tykkäyksiä, suuttumuksia, jakoja ja kommentteja? Ilman kuohuntaa ei pärjää, koska kukaan ei näe taskulämpiä kuulumislurituksia, kiitos somepalveluiden algoritmien.

Monille talousrealistille ja muille Twitter-ankeilijoille somevihollinen on kaupungissa asuva, jopolla kulkeva haihattelija, jonka kädet ovat koko ajan yrittäjän taskussa ja joka närkästyy jatkuvasti naurettavista asioista kuten rodullistamisesta tai sukupuoliolettamuksista ja on muutenkin ihan järkky tosikko, aikuinen teini.

Nuorille idealisteille tai itseään sellaisina pitäville nemesis on ”setä”. Setä on keski-ikäinen pihviä mussuttava ja bemarilla suojatien ja sillä kulkevien koululaisten yli ampuva manspleinaaja, jonka mielestä nuorten ilmastolakko on naurettavaa haihattelua ja hyvinvointivaltio pelkkä haitta. Sedät tytöttelevät töissä naisalaisiaan ja opettavat lapsiaan uskomaan vääriin arvoihin. Setien kanssa toimimisesta on tehty myös bisnes. Itsensä ”setäkuiskaajaksi” brändännyt Jenni Karjalainen julkaisi jopa kirjan, kuinka työelämän hankalien jääriä manipuloidaan.

Nuorille idealisteille tai itseään sellaisina pitäville nemesis on ”setä”

Itsekin närkästyn harva se minuutti kun pyörin netissä. Yleensä hiillostun arkkivihollisilleni ”uuslibbareille”, jotka eivät ymmärrä, että yhteiskunnassa heikoimpia pitää auttaa ja toimivassa maailmassa kaikenlaisella muullakin toiminnalla kuin rahan vuolemisella on arvo. Ja samaan aikaan teen raivolla bisnestä. Eli saatan olla sittenkin setä.