Saako köyhä tehdä pimeää työtä?

Kävin aamulla parturissa. Jälki oli hyvää ja lysti maksoi kymmenen euroa. Parturiliike oli ylpeydellä pidetty ja siisti.

Miten moinen oli mahdollista? Helsingissä on paljon maahanmuuttajamiesten perustamia parturiliikkeitä, joissa tukka leikataan 10-12 euron hintaan. Käyn niissä säännöllisesti. Onhan monissa Lähi-Idän maissa miesten kauneuskulttuuri pidemmällä kuin Suomessa, joten ammattitaitoa hiusmuotoiluun löytyy.

Maksoin leikkuun käteisellä, enkä pyytänyt kuittia. Voin vain arvailla, maksaako tämä yksinyrittäjä kaikki lakisääteiset maksut jokaisesta roposesta, joka hänen kassaansa kilahtaa. Mutta onko sillä kamalasti väliä?

Maahanmuuttajien on tutkitusti vaikea työllistyä Suomessa ja aivan liian moni jää sosiaaliturvan varaan. Vaikka parturi, uber-kuski tai vaikkapa pizzeriayrittäjä jättää tuloistaan osan ilmoittamatta, kumpi on yhteiskunnalle edullisempi diili: maksaa joutenolosta syrjäytyvälle ihmiselle vähintään 650 euroa kuussa vai menettää muutama satanen vero-, vakuutus ja muita tuloja ja pitää porukka aktiivisena? En ehtinyt etsiä tästä aiheesta tutkimuksia, mutta toivon makrotaloustieteilijöiden kommentoivan pohdintaani.

Köyhällä on suurempi moraalinen oikeus vilunkipeliin

Tämä kysymys ei koske pelkästään maahanmuuttajia vaan itseasiassa kaikenlaisia yksinyrittäjiä, jotka toimivat pärjäämisrajalla. Houkutus pimeään työhön ja ilmoitusten unohtamiseen on suuri, kun kyse on hädintuskin toimeentulemisesta. Keskipalkkaa ansaitsevan ihmisen ei tarvitse juonitella yhteiskuntasopimusta vastaan, koska perustarpeet tyydytetään, eikä varsinkaan menestyvillä yrityksillä ole mitään oikeutta luistaa velvollisuuksistaan. Köyhällä on suurempi moraalinen oikeus vilunkipeliin.

Mutta tämä parturi… joka siis saattaa oikeasti hoitaa asiansa säntillisesti, enhän minä tiedä. Jos tällä ammattilaisella on kiireinen päivä eli 20 asiakasta, päivän tuotto on kaksisataa euroa. Summa jolla meikäläisen kaltainen konsultinpossu ei edes liikahtaisi. Hyvä kun vastaisin asiakkaan puheluun.