Enemmän kuin huivi – miksi Radio Helsinki auttoi rasisteja itsesensuurillaan
Parempaa ja tasa-arvoisempaa maailmaa tavoittelevat liikkeet ja aatesuunnat tapaavat hajota sisäisiin ristiriitoihin. Suurimmat riidat käydään usein aatteen puhtauden ympärillä. Viime aikoina suomalaiset feministit ovat riidelleet keskenään sukupuolen käsitteen moninaisuudesta, rasismia vastustavat ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa toisissa huudetaan, ettei rasistien kanssa saa keskustella ja toisissa taas keikutaan tolkun ihmisen, eli ongelman hyssyttelyn reunamilla.
Ilmiö ei ole uusi. Idealismi johti jo 60-luvulla ympäristöliikkeen sisällissotiin, kuten vaikkapa Pentti Linkolan elämäkerrasta selviää. Aina löytyy joku, joka on äärimmäisempi ja puhtaampi uskossaan, ja kun kyse on moraalista, riita syttyy herkästi.
Viimeisin esimerkki riitaa aiheuttavasta, mutta hyvää tarkoittavasta toiminnasta on Radio Helsingin reaktio musiikkipäällikkö Pulkkisen eli räppäri Paper T:n ja Stig Dogg -artistin tempaukseen sitoa päähänsä huivi suorassa lähetyksessä. Huivi sattui olemaan du-rag, jolla on historiaa Amerikan mustien päähineenä. Muun muassa.
Radio Helsingin hyvää tarkoittava itsesensuuri oli hölmö päätös. Ai miksi? Koska yliherkkyys antaa vastapuolelle eli rasisteille aseita, joilla he voivat leimata kaikki meidät ”suvakit” ääliöiksi. Kun muutama arkijärjen vastainen kiukustuminen on nostettavissa lähimenneisyydestä, voidaan aina viitata ”ammattinärkästyjiin”, myös silloin kun puhutaan puhtaasta muukalaisvihasta ja sen vastustamisesta. Sisäinen eripura palvelee pelkästään vihollisia.
Mutta mitä jos kyseessä olikin törkeä loukkaus Amerikan mustien historiaa kohtaan? Mitä jos sillä ei ole merkitystä, että huivia päähänsä sitoivat tunnetut suvakit, räppärit, joiden maailmaan du-rag kuuluu? Mitä jos silläkään ei ole merkitystä, että homma tapahtui Helsingissä?
Silloin Pulkkisen tulisi erota. Ja Stigg Dogg pitäisi laittaa koko maan radioissa soittokieltoon. Sillä kulttuureja ei saa sekoittaa. Ei varsinkaan ”valta-asemasta” käsin.