Pysykää tähtinä, starat

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Aina kun näyttelijä, muusikko tai urheilija ottaa poliittista kantaa, yksi tähti tipahtaa taivaalta.

T0issailtana Teemu Selänne – tai ainakin hänen haamukirjoittajansa – otti vahvasti kantaa Twitterissä suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Selänteen – tai hänen haamukirjoittajansa – mielestä turvapaikanhakijoiden hyssyttely ja hyysäys olisi lopetettava ja raiskauksista, joita siis nämä mamut tehtailevat, pitäisi seurata kovat tuomiot ja maastakarkoitus. Pakolaisia koskevat sopimuksia olisi myös muutettava.

Voi ei. Yhtenä Suomen kovimpana leijonafanina olin aina rakastanut Teemu Selännettä. Olin sulkenut korvani kaikilta pahoilta puheilta, jotka elämää suurempaan kasiin liittyi, koska halusin pitää palvontani puhtaana. Nyt tekee vaikeaa.

Tänään Teemu Selänne selvensi huolella editoidussa blogikirjoituksessaan, että hän ei todellakaan ole rasisti, mutta yhdisti turvapaikanhakijat ja raiskauskulttuurin. Selänne paljasti myös motiivinsa ulostuloonsa: ”Kun kuulin ystäväni alaikäisen tyttären tulleen raiskatuksi turvapaikanhakijoiden toimesta heräsi iso kysymys, missä menee raja auttamisen, suvaitsevaisuuden ja riskinottamisen välillä?”

Voi ei. Olen ehkä itsekäs, mutta haluan pitää tähdet tähtinä. Ei meitä faneja kiinnosta ihminen ja hänen rajoittuneet mielipiteensä tähti-illuusion takana.

Jokainen muusikon haastattelu on tylsä. Näyttelijät tietävät näyttelemisestä, suurin osa heidän mielipiteistään ovat aivan liian tylsiä ja tavallisia, vaikka he kuinka hehkuisivat magiaa lavalla tulkitessaan viisaiden tekstejä.

Sama homma sporttipiireissä, vieläpä korostetummin. Urheilijoilta pitäisi kysyä vain urheilusta ja hyväntekeväisyydestä.

On kyse tähteyden illuusiolta. Kun katsomme loistavaa näyttelijää, muusikkoa tai urheilijaa, haluamme ajatella, että näemme täydellisen ihmisen, palvonnan kohteen, jota eivät tavisten murheet tai rajoitteet koske.

Keikan jälkeen ei saa tulla yleisön sekaan tallustelemaan. En halua, että idolini on ”yksi meistä”.