Pitääkö internetiä pelätä?

Anteeksi nyt vaan, cyberaktivistit, minusta kohdennettu mainonta tuntuu hyvältä. Enkä pelkää edes lasteni puolesta, vaan laitan kuvia nettiin.

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.

Tänään Taneli Heikka kirjoitti Helsingin Sanomissa, kuinka hän ei laita lapsistaan kuvia Facebookiin. Heikan mielestä pahat markkinavoimat profiloivat tenavia ja riskit ovat kasvaneet suuremmiksi kuin mahdollisuudet.

”Työnantajat kenties kiinnostuvat onnellisen ja tasapainoisen lapsuuden eläneistä ihmisistä, jotka ovat jo nuorena olleet hyviä ongelmanratkaisijoita. Vakuutusyhtiöt maksavat saadakseen tietää, keiden terveysriskit ovat kasautuneet lapsesta saakka. Pikalainoittajat kohdistavat mainontaa ihmisille, jotka eivät koulussa osanneet laskea korkoa”, kirjoittaa Heikka, vaikka myöntääkin ettei todisteita tietojen käytöstä ole.

Ok. Ihan varmasti näin big datan aikakaudella pikku elämistämme voi saada aikaa vaikka minkälaisia profiileja ja meille voi kohdentaa vaikka mitä mainontaa. Mutta mitä siitä? Luotan ihmisiin, luotan erityisesti lapsiin, jotka oppivat täysin erilaisen medialukutaidon kuin me, joiden elämään internet ja datan profilointi tuli vasta aikuisiässä.

Itse koen ainakin, että minulle kohdennettu mainonta tuntuu mukavalta. Hälyn määrä vähenee ja saan tietoa tuotteista, jotka oikeasti kiinnostavat minua.

Sanon sen nyt, vaikka tiedän että saan taas köniini: Mielestäni cyberaktivistit ovat tylsiä. Pitäessään esillä tärkeitä kysymyksiä, he estävät teknologian kehittymistä ja personoitujen palvelujen syntymistä. Totta kai kaikessa on vaaroja. Mutta ei Google esimerkiksi ostaessaan kodinautomaatiota kehittävän Nest Labsin 3,2 miljardilla dollarilla miettinyt tärkeimpänä asiana, kuinka lämmönsäätelyn tarkkailulla voidaan kytätä kansalaisia. Ei. Tärkein syy oli tietysti valtavaa vauhtia kasvava megatrendi koneiden internet.