Pelkään että autoni räjähtää

Ostin eilen uuden auton. Siinä on valtavasti nappeja. Kun ajan sitä, en uskalla koskea läheskään kaikkiin ohjauspyörään asennettuihin kytkimiin. Pelkään että kulkuväline lähtee lentoon tai räjähtää.

Vaikka olen erittäin innoissani Peugeotistani, on pakko myöntää, että kyllä se heti iski, nimittäin teknostressi. Autoliikkeestä kotiin ajaessani hartiani olivat jäykkinä kun mietin, miten osaisin navigoida nappiviidakossa.

Vielä 90-luvulla teknologian kanssa säätämisestä sai kiksejä. Uuden lelun asennus- ja opetteluhommiin saattoi kulua tuntikausia ja tietotekniikan epäloogisuuksien ymmärtämisestä sai tyydytyksen tunteita. Ei enää.

Nykyaikana turhaudun välittömästi, jos esimerkiksi internetpalvelu, viihdelaite tai vaikkapa auto ei toimi kuin ajatus.

Uskon, että opin parissa päivässä käyttämään tuota kiiltävän mustaa peltilehmääni. Ei siinä mitään. Mutta varsinkin viihde-elektroniikka on yhä käytettävyydeltään painajaista. Pahimpia ovat televisiot ja digiboksit. Miksi ihmeessä esimerkiksi kanavahaulla löytyy aina 500 kanavaa, joista 95 prosenttia on maksukanavia, jotka kanavia selattaessa vain ärsyttävät?