Operaattoreilla menee liian hyvin

Olemme lomareissulla Itä-Suomessa perheen kanssa ja täällä on aikaa pohdiskella. Ymmärrän yhä enemmän Havukka-Ahon ajattelijaa, ja olenkin muuttumassa kevytversioksi Konsta Pylkkäsestä kun makaan riippumatossa Pyhäjärven rannalla sinistä ajatusta laiskasti jahdaten. Kestäkää siis hörhön korpifilosofiaa muutaman tekstin verran, onhan nyt kesä.

Eilen illalla puhuttiin äijien kanssa Papinniemen leirintäalueen baarissa kännykkäverkoista. Puheen kuuluvuus ja datan nopeus ovat heti sään jälkeen turvallisimpia aiheita, joista voi turista kenenkään harmistumatta. Harva on tyytyväinen ja suurinta osaa harmittaa, vaikka aina löytyy jonkun operaattorin asiakas, jolla data virtaa, eivätkä puhelut pätki.

Sitten sen tajusimme. Kukaan meistä ei tajunnut, miksi Suomessa on kolme erillistä matkapuhelinverkkoa. Mikseivät operaattorit lopeta typerää, kuluttajien maksamaa ökyilyään ja tarjoa huippuluokan tiedonsiirtoa yhdessä, mahdollisimman tiheässä verkossa?

Operaattoreilla menee ilmeisesti yhä liian hyvin, kun kaukaisimpiinkin korpiin kannattaa pystyttää omat mastot tai ainakin asentaa omat tukiasemat. Kolmin kappalein. Kun yksikin riittäisi.

Mitä jos sähköyhtiötkin toimisivat näin eivätkä luottaisi luonnolliseen monopoliin, jossa taloudellisesti tehokkain tila saavutetaan yhdellä tuottajalla tai jakelijalla? Jos jokainen sähköfirmakin vetäisi omia jännitejohtojaan pitkin metsiä ja taajamia, eikö sähkö olisi valtavan kallista ja virran jakelu epävarmaa?