Onneksi meillä on hakkereita – ajatuksiani Daron Acemoglun luennon pohjalta
Miten kansakunnat menestyvät? Pysymällä käytävässä, joka löytyy valtion kontrollin ja yhteisön kyttäysvallan välimaastosta. Ei ole hyvä, jos valtio kurittaa ja rajoittaa kansalaisiaan liian ankarasti, eikä sellainen kansakunta kehity tarpeeksi nopeasti, joka jumittaa nojaamalla yhteisön ylläpitämiin taantumuksellisiin normeihin ja tapoihin.
Valtioiden tulee säätää lakeja, jotka takaavat ihmisille riittävän vapauden yhteisön paineista riippumatta. Jos valtiot taas alkavat määräillä ja alistaa liikaa, ihmisten potentiaali tyrehtyy.
Näin kiteytti eilen Finlandia-talolla maailman ehkä paras taloustieteilijä Daron Acemoglu, jota pääsin kuuntelemaan ihan fan boy:na. Lähes identtinen kalvosetti eilisen kanssa löytyy Maailmanpankin verkkosivuilta. Luento perustuu Acemoglun ja James A. Robinsonin syksyllä julkaistavaan kirjaan The Narrow Corridor.
Kiina on esimerkki tyrannivaltiosta, joka rajoittaa kansalaistensa vapautta liikaa. Mutta silti sen talous kasvaa. Miten tämä on mahdollista? Acemoglu totesi, ettei suurin osa yhteiskunnallisesta kehityksestä ja edistyksestä ole tapahtunut demokraattisissa järjestelmissä, vaan usein jopa hirmuvaltiaiden vallan alla. Demokraattinen edistysmeininki on aika tuore juttu. Siksi Kiinakin voi kasvaa tehokkaasti – ainakin niin kauan kun kansalaiset jaksavat totalitaristista menoa.
Teknologiasta puhuessaan Acemoglu kauhisteli Kiinan valtion lanseeraamaa ihmispisteytysjärjestelmää. Jo ensi vuonna massiivinen kontrollisysteemi antaa jokaiselle Kiinan kansalaisille sosiaalisen luokituksen (social credit), joka tulee kaikkien nähtäväksi. Jos käyttäydyt huonosti tai olet esimerkiksi toisinajattelija, luokituksesi romahtaa, etkä pääse opiskelemaan tai töihin. Jopa liikkumistasi tai asumistasi saatetaan rajoittaa. Koko systeemi perustuu digitaaliselle kyttäämiselle, eli sosiaalisen median, maksuliikenteen ja muiden bittilähteiden automaattiselle analyysille tekoälyn avulla. Hirveä ajatus. Ja mahdollisesti kohtalokas Kiinan kehitykselle.
Ajatus menestyskäytävästä valtion kontrollin ja perinteissä jumittamisen välissä jäi soimaan mieleeni luennon jälkeen ja pohdin erityisesti Kiinaa.
Monet analyytikot ylistävät Kiinan teknologista kehitystä ja kasvua, mutta sitä saatetaan rakentaa huteralle pohjalle. Vaikka tekoälyn kehitysvauhti on Kiinassa jo jopa nopeampaa kuin länsimaissa ja AI-firmat tekevät siellä valtavasti rahaa, kehitystyön tuloksia käytetään ihmisten vapauden rajoittamiseen. Kun tarpeeksi monella on läheinen, joka riutuu tekoälyn kynsissä, ihmisiä alkaa harmittaa.
Digitaalisten tuotteiden huippukehittäjät ovat lähes aina myös kriittisiä ajattelijoita. Se ikään kuin kuuluu juttuun. Jos järjestelmän kyseenalaistaminen kielletään, parhaat aivot jäävät pois kehitystiimeistä. Tämä voi käydä myös Kiinassa.
Länsimaissa hakkerit ovat anarkisteja. Internetiä ovat kehittäneet idealistit, jotka ovat uskoneet tiedon ja mielipiteen vapauteen, maailmaan kylänä ja yksilön loputtomiin mahdollisuuksiin digitaalisessa universumissa. Jokainen teknologiajätti Facebookista Googleen on täysin riippuvainen viisastelevista nörteistä, jotka tykkäävät vastaan vänkäämisestä ja oudoista ajatuksista – fakta joka monelta älyköltä unohtuu kun puhutaan ”pahoista korporaatioista”.
Luojan kiitos, että meillä on hakkereita. Vain harva supernörtti saisi edes tyydyttävää pistemäärää sosiaalisuusmittarissa.