Onhan ääripäitä

Rasisteja vastaan taisteleminen on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi hyvää tarkoittavan ääripään kontolle.

Profiilikuva
Blogit Hupparihörhö
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.

Se menee näin: asiantuntija julkaisee analyysin tai pitää puheen, jossa analysoidaan pakolaisaallon aiheuttamaa eripuraa ja kansakunnan jakautumisen taustoja. Asiantuntija tekee virheen.

Rasistit eivät analyyseja jaksa lukea, koska heillä on liikaa hommia. Kaikki yli kolmen lauseen tekstit ohitetaan, koska pitää oksentaa monen nimimerkin takaa uhkauksia nettipalstoille yötä päivää. Analyyseillä ei matusuvakkiraiskaus-porukan päätä käännetä.

Yksi ryhmä kuitenkin älähtää. Ja lujaa. Kun kuka tahansa, kuten vaikkapa sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo sunnuntaina Helsingin Sanomissa, yrittää ymmärtää rasismin taustoja, hyvää tarkoittavat nettiaktiivit suuttuvat.

”Ei ole ääripäitä!”, ”Miksei Hiilamo tuominnut rasismia?”. Perään vielä pannaan lainaus Martin Luther Kingiltä: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus”.

Rasisteja pitää vastustaa, mutta ei se niin mene, että kaikki, jotka pyrkivät ymmärtämään maahanmuuttovastaisuuden taustoja, huudetaan kumoon.