Nostalgia on vaarallista

Kävin aamulla Stockalla. Helsinkiläinen tavaratalo on jo 1800-luvulta asti palvellut asiakkaitaan lisäämällä ostokokemukseen ripauksen luksusta. Nyt Stockmann kuitenkin on vakavissa talousvaikeuksissa.

Oli haikeaa kävellä kaupassa, jossa myyjiä riittää, mutta asiakkaita on vähän. Nettikauppa, suuret halpaketjut ja muut bisnesmaailman muutokset ovat iskeneet Stockaan lujaa. Se on silti ihana kauppa. Missä muualla on esimerkiksi oma tiski suklaalle? Mutta siinä se pulmakin piilee. Suklaatiski lisää kustannuksia.

Kun saimme lukea uutisia Stockan tuloksen romahtamisesta, jälkiviisaita löytyi joka puolelta. Samat ihmiset, jotka vielä äsken ylistivät henkilökohtaista palvelua ja luksusta, olivat yhtäkkiä kaupan murroksen asiantuntijoita.

Stockmann on hyvä esimerkki nostalgian vaarallisuudesta. Kauppa pysyi perinteisenä yhden pysähdyksen laatutavaratalona aivan liian pitkään. Ja pahimpia nostalgikkoja olivat asiakkaat. Kuvitelkaapa huutoa, mikä olisi noussut, jos Stocka olisi lopettanut puolet osastoistaan jo viisi tai kymmenen vuotta sitten.

Nostalgia on yleensäkin erittäin vaarallista liike-elämässä. Vanhoissa tavoissa roikkuminen johtaa tuhoon. Paha juttu on, että asiakkaat eivät halua muutosta vaan tehdä kuten ennenkin. Ennenkuin katoavat kilpailijan leiriin.