Negatiivisuuspakko
Miksi oikeistolaiset ystäväni suuttuvat positiivisista talousuutisista?
Vuonna 2015 meistä tuli ekonomisteja. Jokaisella oli mielipide Suomen talouden tilasta. Eri mielipide.
Kansantalous on siitä mahtava juttu, että mistä tahansa faktoista voi johtaa mitä tahansa mielipiteitä. Ja aina jonkun mielestä sinun tulkintasi on täysin väärä.
Eilen Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juhana Brotherus twiittasi taulukon, josta ilmeni, että suomalaisten huoli valtion velasta on turha. Velka ahdistaa meitä enemmän kuin muita EU-kansalaisia, vaikka Suomen julkinen velka on eurooppalaisessa vertailussa pieni.
Jaoin Brotheruksen taulukon Facebook-seinälläni ja välittömästi löytyi monta ihmistä, jotka perustelivat, ettei itseasiassa velan määrällä ole merkitystä, vaan velkaantumistahti on ajamassa meitä perikatoon. No… Suomen velkaantuminen pysähtyi tämän vuoden lopussa, kuten Tilastokeskuksen joulukuun luvuista ilmenee.
Viime aikoina on tullut muitakin kivoja talousuutisia. Suomi todettiin Forbesin toimesta maailman kuudenneksi yritysmyönteisimmäksi maaksi, eikä se verotusastekaan ole oikeasti kauhea. Työvoimakustannuksetkin ovat alempia kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa ja julkinen sektori supistuu.
Mutta silti! Näin ei voi jatkua. Meillä ei vaan ole varaa elää lintokodossa.
Vai onko sittenkin? Näin kansantalouden harrastelijana ainakin näyttää siltä, että negatiivisia taloustulkintoja toistellaan, jotta yhteiskunnan perusrakenteita voidaan muuttaa. Lintukoto on tuhottava, koska lintukotoilu ei palvele taloutta. Tai jotain.
Miten niin meillä ei ole varaa hyvinvointivaltioon? Kuka sen on toteen näyttänyt? Mikä on se epämääräinen valtion konkurssi, joka meitä odottaa, jos emme leikkaa?
Erityisesti ihmetyttää se raivon määrä, jolla oikeistolaisimmat ystäväni kommentoivat positiivisia talousuutisia. Miksi ihmiset suuttuvat, kun Suomen tuho siirtyy? Pelkäävätkö he, että mukavasti alkanut hyvinvointivaltion purkuprojekti keskeytetään, kun faktat eivät tue leikkauksia?
Olisihan se kamalaa, jos alkaisi nousukausi. Kaikki tämä vaiva, jolla julkisia palveluita, kansalaisten ostovoimaa ja sosiaaliturvaa on supistettu, osoittautuisi turhaksi.
Positiivinen talouskehitys on pysäytettävä. Suomi vaarassa.