Sisäpiiritietoa startup-maailmasta.

Negatiivisuuspakko

Sami Kuusela
Blogit Hupparihörhö 29.12.2015 15:46

Vuonna 2015 meistä tuli ekonomisteja. Jokaisella oli mielipide Suomen talouden tilasta. Eri mielipide.

Kansantalous on siitä mahtava juttu, että mistä tahansa faktoista voi johtaa mitä tahansa mielipiteitä. Ja aina jonkun mielestä sinun tulkintasi on täysin väärä.

Eilen Hypoteekkiyhdistyksen p…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sami Kuusela

Kirjoittaja on toimittaja ja liikemies, jonka Hupparihörhö-yritys etsii startupeja suuryrityksille kumppaneiksi ja ostettavaksi.

Keskustelu

No en ole huppupää enkä edes yrittäjä, mutta näin erinomaisena öljytyöntekijän koulutuksella täytyy todeta, pettyneenä, etten kirjoituksessa viitatusta Tilastokeskuksen joulukuun luvuista kylläkään löytänyt vahvistusta Suomen velkaantumisen pysähtymisestä! Vähän tuli väitteestä mieleen toisessa työelämässäni, 1990 luvun laman jälkiä peratessani, yrittäjien vakuuttelut toiminnan tuloksen huimasta kasvusta tulevaisuudessa.

Suomi kylläkin velkaantuu edelleen, ensi vuoden budjetti perustuu viiden miljardin lainanottoon. Ja kunnat velkaantuvat myös. Ei paljoa lämmitä jos jonakin yksittäisenä kuukautena lainamäärä ei lisäänny, jos koko vuoden saldo on 5-10 mrd eur uutta lainaa.

Mutta sinä puhut Suomen velkaantumisesta ja väität sen pysähtyneen. Valtio ottaa edelleen miljarditolkulla lainaa. Vaihtotaseen muuttuminen positiiviseksi ei muuta sitä tosiasiaa miksikään, ja Suomi velkaantuu edelleen huimaa tahtia. Kuten kunnatkin.

Hupparihörhö puhuu asiaa. Suomella on kolme ongelmaa; yritysten kilpailukyky verrattuna Ruotsiin ja Saksaan, holtittoman taloudenpidon seurauksena valtion ja kuntien nopea velkaantumisvauhti ja jäykät rakenteet koko yhteiskunnassa ”mallia rautakanki”. Lisäisin neljäntenä ja ehkä suurimpana ongelmana sen, että liian monella taholla on yhteiskunnassamme veto-oikeus ilman vastuuta. No nyt ne ovat lueteltu.

Hallitus yrittää tasapainottaa julkishallinnon talouden epätasapainoa lisäämällä veroja ja leikkaamalla menoja. Jaettavaa kakkua yritetään kasvattaa parantamalla yritysten toimintaedellytyksiä ja purkamalla työelämän jäykkyyksiä. Jos edunsaajajärjestöjen tahvot pystyisivät tekemään nk. yhteiskuntasopimuksen, niin paketti olisi kasassa.

Tämä kaikki on varmasti tarpeellista, mutta taas suomalais-ugrilaiseen tyyliin kaikki tehdään itseä ruoskien. Negatiivisuuspakko! Talous on psykologiaa, ja nyt kansa ei enää kuluta ja taloutemme ajautuu itse itseään ruokkivaan huonoon kierteeseen.

Yleistä arvonlisäveroprosentti pitää laskea 16% ja veropohjaa laajentaa. Peruselintarvikkeiden alv pitää poistaa tai laskea 5%:in. Miksi? Vero-optimi on ohitettu ajat sitten ja palkankorotuspaineet voitaisiin eliminoida hintojen halpenemisen takia. Yhteiskunnan vähempiosaisten tulot riittäisivät paremmin. Kulutuskysyntä kotimaassa kasvaisi heittämällä, mikä lisää työllisyyttä nopeasti. Nyt on patoutunutta kysyntää.

Vuodesta toiseen pääkaupunkiseudulla on yli 20.000 ihmisen jono vuokra- asuntoihin. Eikö markkinataloustoimi, jos kysynnän ja tarjonnan ero on vuosikymmeniä näin hurja? Tämä heijastuu omistusasuntojen hintoihin ja sitä kautta palkkakustannuksiin? Kaupunkien ja valtion omistamat hyttyslehdot hyötykäyttöön, saksalaisia rakennusliikkeita rakentamaan edullisia, viihtyisiä ja hyvälaatuisia koteja maalta muuttajille ja maahan muuttajille. Lidl mullisti ruokakaupan näin esimerkkinä eli ei tarvitse rakentaa homeisia betonibunkkereita, jos haluaa edullista. Nyt on jopa työvoimareservejä, ja uutta porukkaa tulee rajojen yli.

Varmasti on olemassa muitakin ratkaisuja. Ajan vain takaa sitä, että edulliset asumis- ja elämiskustannukset vähentävät palkankorotusten tarvetta (=kilpailukyky) ja suurempien tulonsiirtojen tarvetta (=verot/julkiset menot).

Tämä ei kuitenkaan poissulje hallituksen kaavailemien toimenpiteiden tarpeellisuutta etenkin kun julkishallinnolta otetaan löysiä pois. Ehkä vähentään näiden toimenpiteiden akuuttisuutta.

Niin, aivan kuten tuolla linkissäsi sanotaan niin valtio velkaantuu edelleen vaikka vaihtotase on ylijäämäinen. Se, että Neste saa raakaöljynsä halvemmalla kuin ennen joka käänsi vaihtotaseen positiiviseksi ei julkisen talouden vajeita korjaa, ja ne tässä on juuri se ongelma. Kun ölppä palaa normihintoihinsa niin vaihtotase on muuten taas miinuksella. Sekään ei tosin suoraan lisää valtion velkaantumistarvetta kuten ei myöskään positiivinen vaihtotase poista valtion velkaantumistarvetta.

Tässä vedetään nyt kyllä mutkat suoriksi kuin Senna konsanaan 💕

Koska meistä jokaisesta on tosiaan tullut ekonomisteja, niin liitytään joukkoon – ja tehdään heti kaikkien oikeasti ekonomisesti valaistuneiden ekonomistien vääräksi tietämä rinnastus yksityistalouteen:

Joulukin sitten meni. Ostettiin taas ihan liikaa kinkkua, suklaata ja kaikenalaista krääsää. Visalle, mutta eihän meidän perheen velkaantumisaste kovin paha ole, ei sitä yksi lisätonni paljon heiluta. Nyt ne on syöty, olo on aika pöhöttynyt ja painoakin tuli monta turhaa kiloa. Mietittiin, että voisi ryhtyä vähän niin kuin leikkauslinjalle alkuvuodesta. Söisi vähän, terveellistä ja edullista. Kuntoilisi nämä läskit pois, ulkoilisi paljon, harrastaisi jotain kehittävää, josta olisi iloa pitkäksi aikaa. Ei ostelisi mitään ylimääräistä, keskittyisi muihin juttuihin kuin kuluttamiseen ja kaman hankkimiseen. Lopettaisi Netflix-tilauksen. Makselisi velkoja pois, ja laittaisi samalla vähän säästöön. Tytärkin haluaisi ulkomaille opiskelemaan, mutta ei se sinne omillaan pääse. Oltaisiin vähän niin kuin paremmassa iskussa ensi vuonna, kun nyt ei tosiaankaan olla.

Mut hei, miks ihmeessä? Korot on tosi matalia, ostetaan uus kämppä, siihen vähän liikaa asuntolainaa, ja maksetaan sillä luottokorttivelat pois! Talous kiittää, kotimainen kulutus ylös! Kinkut ja suklaat on nyt supertarjouksessa, nythän niitä vasta kannattaakin ostaa. Olut ei ole, mutta siihenhän on nyt hyvin varaa, kun kinkku on halpaa. Jatketaan vaan tälleen, naatiskellaan. Joku sanoi, että korot nousee, mutta ei ne enää ikinä nouse. Sitä paitsi meidän velkaantumisaste ei tosiaan ole kovinkaan hirvittävä, ja sen kasvun kiihtyminen loiveni selvästi vähäsen viime lokakuussa. Eikä noita vatsamakkaroitakaan nyt niin kauhean paljon ole, ja nehän on osa mua, mun kuuluu olla tällainen, ainahan niitä on ollut, ja hyvin tässä porskutetaan. Näkisitpä naapurin, se vasta läski onkin! Se osti autonkin velaksi, hölmö, meillä on sentään oma. (On se kyllä aika vanha, pitäis sekin vaihtaa, ja ne korot nyt on tosiaan on matalia…). Ja mitä iloa oikeastaan on kuntoilusta, kunto rapistuu kuitenkin heti jos lopettaa huhkimisen. Lumitöitä en kyllä enää jaksa tehdä, hengästyttää niin pirusti ja rintaan pistää. Mut tartteeks sen pihan nyt niin nuoltu olla, kyllä siitä pääsee kulkemaan, kevät sulattaa. Ja kuollaan sitä kumminkin, mato meitit syö. Lapset voi käydä koulut Suomessakin, kun ne on ilmaisia eikä maksa kenellekään mitään.

Hiukan tuossa huolettaa se, että duunit loppuu juhannukseen. Mutta ei mietitä sitä nyt, nyt on nyt, carpe diem. Ai niin, ja taloyhtiöön on tulossa putkiremppa joka nostaa yhtiövastikkeen pilviin. Mut sehän siis ratkesi sillä, kun ostetaan se uusi kämppä. 15 vuoden päästä pääsee jo eläkkeelle.

Aika usein kuulee puhuttavan Suomen julkishallinnon ”holtittomasta taloudenpidosta”. Niin näissäkin kommenteissa. Nämä heitot myös usein jäävät perustelematta ja tuntuu siltä että mukana on paljon mielikuviin perustuvaa löysää puhetta. Kokonaisuutena Suomen julkisyhteisöjen menot olivat 2014 n. 58 % suhteessa BKThen. Kasvua vuodesta 2007 on reilut 10 prosenttiyksikköä. Suurin osa kasvusta selittyy taantumalla eli BKTn laskulla ja sen johdosta kasvaneilla työttömyys- ja muilla sosiaalimenoilla. Lisäksi väestö vanhenee mikä johtaa kasvaneisiin eläke- ja terveydenhuoltomenoihin. Nämä menot ovat lakisääteisiä minkä johdosta niiden kasvua ei olisi voitu välttää eikä se olisi ollut myöskään viisasta sillä se olisi vain syventänyt taantumaa. Suomen julkinen velka suhteessa BKThen oli taantuman alkaessa, ja on edelleen, euroalueen alhaisimpia. On totta että meillä on tulevaisuudessa kestävyysvaje joka on tavalla tai toisella ratkaistava mutta se on aivan eri juttu kuin mikään holtiton taloudenpito, ellei sellaiseksi sitten lasketa veropohjan kaventamista mm. yhteisöveroa laskemalla kuten vähän aikaa sitten tehtiin.

Olen ihmetellyt miten meillä ei nyt ole varaa hyvinvointivaltioon, vaikka esimerkiksi 1970-luvulla oli? Kuka pystyy selittämään miksi Suomi kurjistuu, kun numeroiden valossa sen olisi pitänyt vaurastua? Eikös tämä ihmeellisyys todista, että jossakin on pahasti vikaa?

Sami, tuossa graafissa Suomi tosiaan pärjää, ja se johtuupi siitä että Suomessa eläkeyhtiöiden keräämät varat lasketaan julkisen talouden taseessa plussapuolelle, ja muualla ne ovatkin yksityistä taloutta. Suomen tilanne on täysin vääristynyt tuossa tarkastelussa, kyllä niitä eläkkeitä muuallakin ollaan kerätty mutta ei samalla tavalla kuin Suomessa jättimäisiin eläkeyhtiöihin.

Kalevi, sepä se, asia selviää tsekkaamalla budjettikirjan kehityksen viimeisen 10 vuoden ajalta. Ei siellä varsinaisesti hyvinvointimenot ole kasvaneet, vaan kaikenlainen muu kiva. Psykologi joka koulussa ja sitä rataa.

70-luvun ja 2010-luvun ”hyvinvointivaltioissa” ei ole samaa kuin ideologia ja sen nimi.

Korkmania lainaten: ”Suomessa kaikki kannattavat hyvinvointivaltiota – tulkitsemme vain sen merkitystä eri lailla.”

Ja loput Korkmanin asiaa koskevista näkemyksistä tiivistäen:

1. Hyvinvointivaltio on suuri menestys.
2. Hyvinvointivaltion rahoitus käy väestön ikääntyessä vaikeaksi.
3. Globalisaatio lisää korkeiden veroasteiden kansantaloudellisia
kustannuksia.
4. Hyvinvointivaltion paradoksi: kansakunnan vaurastuessa hyvinvointivaltion rahoittaminen käy yhä vaikeammaksi
6. Pelkän perusturvan varassa olevien ihmisten asemaa tulisi parantaa.
7. Hyvinvointivaltion tulevaisuutta ei voi rakentaa julkisen velkaantumisen varaan.
8. Talouskasvu ei ole ratkaisu hyvinvointivaltion rahoitusongelmiin
9. Verotusta kiristämällä hyvinvointivaltion tulevaisuutta ei turvata.
10. Hyvinvointivaltion rahoitus vaatii työlinjan toteuttamista.
11. Julkisten palvelujen tuottavuuden parantaminen on avainkysymys.
12. Pohjoismaisen mallin puolustaminen asettaa suuria vaatimuksia
poliittiselle päätöksentekokyvylle.

Ja vielä em. teesejä näiden kahden aikakauden kesken vertaillen:
1. Hyvinvointivaltio on suuri menestys.
=> On ollut aiemmissa olosuhteissa. Ei välttämättä ja automaattisesti ole nykyisissä, eikä varsinkaan tulevissa.
2. Hyvinvointivaltion rahoitus käy väestön ikääntyessä vaikeaksi.
=> Ja ikääntynyt se on, 70-luvun olosuhteista
3. Globalisaatio lisää korkeiden veroasteiden kansantaloudellisia
kustannuksia.
=> Globalisaatiota ei nykytilanteeseen peilattuna 70-luvulla ollut käytännössä lainkaan. Korkeiden veroasteiden kansantaloudelliset kustannukset ovat siis radikaalisti kasvaneet.
4. Hyvinvointivaltion paradoksi: kansakunnan vaurastuessa hyvinvointivaltion rahoittaminen käy yhä vaikeammaksi
=> Ja vaurastunut sen on, huikeasti, ja vaikeammaksi on tosiaan käynyt
6. Pelkän perusturvan varassa olevien ihmisten asemaa tulisi parantaa.
=> Näin on, ja niitä on nyt on suhteellisesti paljon enemmän kuin 70-luvulla
7. Hyvinvointivaltion tulevaisuutta ei voi rakentaa julkisen velkaantumisen varaan.
=> Eikä 70-luvulla rakennettu. Nyt niin on tehty.
8. Talouskasvu ei ole ratkaisu hyvinvointivaltion rahoitusongelmiin.
=> Eikä ole varsinkaan nyt, kun kaikki em. muutokset hyvinvointivaltion ylläpidon olosuhteissa ovat tapahtuneet.
9. Verotusta kiristämällä hyvinvointivaltion tulevaisuutta ei turvata.
=> No ei, ei turvattu 70-luvulla, eikä turvata nyt
10. Hyvinvointivaltion rahoitus vaatii työlinjan toteuttamista.
=> 70-luvulla sitä voitiin toteuttaa ja toteutettiin. Nyt ei toteuteta, joko ei osata tai voida, tai jostain muusta syystä.
11. Julkisten palvelujen tuottavuuden parantaminen on avainkysymys.
=> Julkisten palvelujen tuottavuuskehitys on viime vuosikymmenet ollut muuta kansantaloutta heikompaa
12. Pohjoismaisen mallin puolustaminen asettaa suuria vaatimuksia
poliittiselle päätöksentekokyvylle.
=> Ei liene epäilystä siitä, että poliittinen päätöksentekokyky on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ollut heikko.

Lukijallle. Julkishallinnon holtiton taloudenpito johtuu siitä, että verotulot ovat ”isännätöntä rahaa” ja sitä voi syytää oikealle ja vasemmalle. Esimerkkejä on lukuisia ympäri maata..esimerkiksi pari vuotta sitten valmistunut Kirkkonummen kunnantalo. Hintalappu toistakymmentä miljoonaa ja nyt se seisoo käyttämättömönä homeessa! Tai oikeusprosessit kestävät useita vuosia, ja maksavat miljoonia. Huumepoliisin tapauksen pöytäkirjoja on kirjoitettu yli 50.000 sivua.

Holtittomalla taloudenpidolla voi myös viitata hallitustemme anti-Keynesiläiseen talouspoltiikkaan, jossa nousukaudella rahahanoja löysätään ja laskukaudella kiristetään.

Tämä eläkerahastoon vetoaminen on kyllä pikkasen väsynyttä. Onko kukaan miettinyt mitä ne rahastot omistavat? Puolet suomesta. Jos ne rahat sieltä halutaan käyttöön niin sitten pitäisi realisoida jotenkin suomen kaikki toimistotalot, yritykset, tontit ja kelomökit. Tilanne olisi about sama kun kreikka myisi omia saariaan. Käytännössä rahastojen tuotto on siis oleellinen rahasumma, koska se raha voidaa ns. pistää haisemaan helposti. Se taitaa olla about 7miljardia vuodessa. Eläkkeisiin uppoaa about 30miljardia vuodessa ja tää kasvaa kovaa vauhtia. Koko eläkerahastojen yht. laskettu varallisuus on 170miljardia. Eli joo, kun laittaa nää asiat käytännön tasolle niin huomaa että ei siellä nyt ihan hirveesti sitä liikkumavaraa ole.

Kari Juhani : en tunne ko tapauksia mutta holtittomuutta toki esiintyy siellä sun täällä. En kylläkään katso että juuri Suomen valtiontalous olisi sillä saralla mitenkään erityisen ”ansioitunut”. Valtion velkamme on edelleen euroalueen pienimpiä. Ja osaa se isännällinenkin raha olla holtiton, kuten lukuisat talouskuplat kautta historian ovat osoittaneet, viimeisenä finanssikriisi.