Naapurini on natsi
Kuvitellaan tilanne: naapurissani asuu pahalta haiseva mies, jonka uskon olevan natsi. Olen kuullut, että kyseinen peikko soittaa black metal -yhtyeessä, jossa puhutaan rumia, haukutaan Jeesusta ja Allahia, lietsotaan vihaa ja palvotaan Saatanaa. Lisäksi toinen naapurini supattaa nähneensä julisteen, jossa peikon bändi on esiintynyt äärioikeistolaisten bileissä.
Naapurissani asuu pahalta haiseva mies, jonka uskon olevan natsi
En itse kuuntele black metalia, mutta internetistä löydän naapurini bändin sanoituksia, joista talletan Google Keepiin kamalimmat.
Mitä teen?
Koska vihaan natseja, kirjoitan naapuristani antifasistisen paljastuskirjoituksen internetiin, nimettömänä tietysti. Mutta naapurini ei ole blogissani nimetön, vaan kerron miehen nimen ja syntymäajan, mikä on oikein, koska onhan hän natsi.
Menee pari päivää.
Tulee mahtava voitto!
Sitten tulee mahtava voitto! Naapurini pomo lukee kirjoitukseni ja natsi joutuu kortistoon. Naapurini, sanotaan nyt että hän on ammatiltaan vaikkapa levykaupan myyjä, menettää parin tonnin liksansa, juo kaljaa jo aamulla ja tekee entistä vihaisempaa musiikkia pitääkseen päänsä kasassa.
Asiasta nousee somessa kiista. Jotkut metallifanit suuttuvat, mutta lopulta levykaupan toimitusjohtajaa kiitellään ”arvojohtajuudesta” ja ”rohkeudesta”. Johtajaa kehutaan myös armolliseksi, sillä olihan hän antanut natsipeikolle mahdollisuuden julkiseen katumukseen, johon tyhmä ja nyt työtön natsi ei ollut tarttunut.
Huh! Loppu hyvin kaikki hyvin. Levykaupan myynti ei johtajan rohkeudesta kärsi, vaan tästäkin episodista tulee taas yksi kiinnostava case-esimerkki somekonsulttien kalvoihin.
Ja mikä on tämän kaiken tulos: työtön natsi. Enkä vieläkään katso naapuriani silmiin.