Mystiset äijäpojat
Missä toksisen maskuliisuuden saastuttamat pojat luuraavat? Itse en tunne yhtään.
Tulin juuri 5-vuotiaan poikani päiväkodin Isät metsään -retkeltä. Oli tosi kivaa! Leikittiin aarteenetsintää ja pidettiin kädestä.
Poikani halusi istua pitkään syrjemmällä kahdestaan, koska kyseessähän oli ”isät metsään”. Kun katsoin kerran puhelintani, kuului vieno kysymys: ”Aloitsä tekemään töitä?”. Laitoin luurin pois loppuajaksi.
Palatessani toimistolle huomasin Twitterissä Feministisen puolueen varapuheenjohtaja Tuuli Kamppilan päivityksen, jossa hän kysyi ”Hei valkoinen heteromies! Millä nimellä kuvaisit ilmiötä, jossa pojilta ja miehiltä odotetaan tiettyä haitallista käyttäytymistä ja heidät pakotetaan tiettyyn muottiin?”
Hei valkoinen heteromies!
— Tuuli Kamppila (@tuulikamppila) November 6, 2018
Millä nimellä kuvaisit ilmiötä, jossa pojilta ja miehiltä odotetaan tiettyä haitallista käyttäytymistä ja heidät pakotetaan tiettyyn muottiin?
Meni jotenkin tunteisiin. Vastasin heti: ”Nykyaikana valkoisten heteromiesten pojilta odotetaan lähinnä inhimillistä käytöstä.” Muuta voinee kutsua typeryydeksi. Tai sivistymättömyydeksi.
Missä näitä äijäpoikia luuraa?
Koska valkoisten heteromiesten pojilta joidenkin mielestä yhä vuonna 2018 odotetaan ”tiettyä haitallista käyttäytymistä”, on ilmiön oltava iso. Missä näitä muottiin pakotetuja ja haitallisesti käyttäytyviä äijäpoikia luuraa?
Olen joko valtapositioni sokaisema tai väärässä kuplassa, kun oikeastaan kaikki tuntemani pikkupojat ovat ihmeitä avoimuudessaan, herkkyydessään ja suvaitsevaisuudessaan. Jokainen on oma persoonansa. Tämä pätee myös suurimpaan osaan tuntemistani isistä, vaikka tietysti joskus joukkoon joku hiljaista myötähäpeää aiheuttava äijä mahtuu.
Haluankin kysyä: Jos maskuliinisen toksisuuden valuttaminen poikalapsiin on suuri ongelma, missä porukoissa moista kasvatusta esiintyy? Haluan oikeasti tietää.