Mitä jos ihmiset ovatkin tyhmiä?
Mitä jos ihmiset ovatkin tyhmiä? Mitä jos sosiaalinen media on paljastanut, kuinka valtavasti Suomessa ja maailmalla on juntteja? Sen se ainakin on näyttänyt, että omalle moraalille ja maailmankuvalle vastakkaisia ajatuksia ja asenteita riittää.
Kun puhutaan sosiaalisen median tai laajemmin internetin uhasta yhteiskunnalle, syytetään Facebookia, Googlea tai muuta jättiyhtiötä ”kuplien vahvistamisesta”, ”ääripäiden korostamisesta” tai ”mainostulojen kasvattamisesta keinolla millä hyvänsä”, vaikka oikeasti tarkoitetaan, ettei väärämielisten pitäisi päästä ääneen ollenkaan ja varsinkin kohdennusalgoritmeja pitäisi huonontaa niin, että ne tarjoaisivat vain hyväksyttyä sisältöä omaa itseä tyhmemmille ihmisille.
Internetin personointialgoritmit, kuten esimerkiksi Facebookin uutisvirtaa rakentava tai Googlen hakutuloksia personoiva koodi, pyrkivät tarjoamaan meistä jokaiselle mahdollisimman innostavaa tai kiinnostavaa sisältöä. Algoritmien päätarkoitus on miellyttää – tai raivostuttaa – jokaista ihmistä juuri sillä tavalla kuin kyseiselle käyttäjälle maistuu. Yksi tärkeimmistä mittareista on ”time on site”, joka esimerkiksi Facebookin kohdalla on eri lähteiden mukaan vähintään 35 minuuttia päivässä (itselläni se on Facebookin mobiiliapplikaatiosta mitattuna 40 minuuttia). Kaikissa some- ja viestipalveluissa ihmiset viihtyvät vajaasta kahdesta yli kolmeen tuntiin asuinpaikastaan riippuen.
Jos personointialgoritmit kiellettäisiin, Googlesta tulisi sysipaska nettiluettelo eikä somepalveluissa viihtyisi enää kukaan
Algoritmien tehtävä on simppeli: ne tarjoavat käyttäjille juuri sitä sisältöä, mitä nämä haluavat nähdä, kuulla tai mihin ne tietävät käyttäjien reagoivan. On suorastaan taianomaista kun kirjoittaa Googleen vain pari kirjainta ja hakukone tarjoaa juuri oikean linkin eteesi. Samanlaista magiaa on lukea uutisvirtaa, jossa on vain mielenkiintoisia päivityksiä, koska näen tavaraa, johon kaverini ovat reagoineet ja joka sopii profiiliini. Jos personointialgoritmit kiellettäisiin esimerkiksi vihapuheen vuoksi, Googlesta tulisi sysipaska nettiluettelo eikä somepalveluissa viihtyisi enää kukaan, kun tylsät päivitykset saastuttaisivat uutisvirrat. Somepalveluiden ”time on site” romahtaisi, koska käyttäjät kyllästyisivät nopeasti.
Sisällön personointi on niin syvällä nykyaikaisen internetin peruslogiikassa, että sen moralisointi on tyhmää. Kukaan ei kai enää tosissaan kuvittele rakentavansa sosiaalista mediaa, jossa käyttäjää ei analysoida ja sisältöä räätälöidä persoonan mukaan. Tai jos kuvittelee, on tuomittu epäonnistumaan.
Personointialgoritmit ovat mahtavia. Rakastan niitä, sillä ne poistavat tylsyyttä tehokkaasti ja auttavat minua löytämään asioita internetistä. Algoritmeista tulee ongelma vasta silloin, kun ne näyttävät väärämielisille väärämielistä sisältöä ja ohjaavat heidän ajatuksiaan harhaan. Eli eri suuntaan kuin minä ajattelen.
On totta, että kohdennus vahvistaa kuplia. Mutta paluuta yksisuuntaiseen paasaamiseen ei ole.
Kansa on näkövinkkelistäni usein tosi tyhmää
Olen ollut pyörittämässä sosiaalisen median analyysipalvelua vuosien ajan. Kun listaamme suosituimpia poliitikkojen päivityksiä, joka toisen huippupäivityksen kohdalla harmittaa: ketkä idiootit ovat tätäkin tykänneet, jakaneet tai kommentoineet ja sitä kautta vahvistaneet viestin algoritmista leviämistä? Olen silti pikku hiljaa nöyrtynyt myöntämään, ettei minun pikku mielipiteelläni ole kovinkaan suurta merkitystä. Vaikka taustaltani toimittaja olenkin.
Kansa on näkövinkkelistäni usein tosi tyhmää. Mutta uikutus on turhaa ja minun moraaliini perustuva algoritmien sensuuri olisi se viimeinen tikki, joka repisi raivorailot levälleen.