Miksi sikailu voitti armon?

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.

Viime aikoina talouskeskustelussa on lähinnä kilpailtu, kuka uskaltaa ehdottaa kovimpia leikkauksia. On unohdettu ihmisistä huolehtiminen ja erityisesti armo.

Kun kaikkein heikoimpien sosiaaliturvaa leikataan, kärsimys lisääntyy yhteiskunnassa. Ei siinä kukaan motivoidu yrittäjäksi, vaan leikkurin uhri painaa päänsä alas ja katoaa lopulta hiljaisuuteen. Surun määrä lisääntyy, eikä ketään kiinnosta kohta koko tämä Suomi, kun jokaisella meistä on systeemin nöyryyttämiä – ja jopa tappamia – läheisiä.

Vaikka yrittäjä olenkin ja uskon kapitalistisen järjestelmän kannustavaan voimaan, talouskovisten sikailu ahdistaa valtavasti.

Tämän aamun hesarissa oli kuitenkin yllättävä, valoisa juttu. Työministeri Lauri Ihalainen ehdotti, että yli 60-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät voitaisiin siirtää pois työnhakurumbasta. Päästää nämä voimansa menettäneet eläkkeelle.

”He ovat inhimillisesti ottaen tärkeitä ihmisiä, mutta he ovat väärässä paikassa. He eivät tule työllistymään”, Ihailainen totesi.