Sisäpiiritietoa startup-maailmasta.

Miksi sikailu voitti armon?

Sami Kuusela
Blogit Hupparihörhö 25.3.2015 11:37
Viime aikoina talouskeskustelussa on lähinnä kilpailtu, kuka uskaltaa ehdottaa kovimpia leikkauksia. On unohdettu ihmisistä huolehtiminen ja erityisesti armo. Kun kaikkein heikoimpien sosiaaliturvaa leikataan, kärsimys lisääntyy yhteiskunnassa. Ei siinä kukaan motivoidu yrittäjäksi, vaan leikkurin u...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sami Kuusela

Kirjoittaja on toimittaja ja liikemies, jonka Hupparihörhö-yritys etsii startupeja suuryrityksille kumppaneiksi ja ostettavaksi.

Keskustelu

Olen yli kuusikymppinen työtön, ikärasismi on liippaissut jo monen vuoden ajan, ja en voi kuin hämmentyneenä seurata taloususkovaisten vouhkaamista niiden rankaisemisesta, joita ei huolita työhön. Rangaistus on kova ilmankin, kun tuleva eläke muistuttaa kerjäläisen armopalaa. Ja vielä työikäisenä pitäisi pakosta elellä 500 eurolla kuussa, kun vuokrakin on samaa luokkaa. Häpeöällistä hyväosaisten nuoleskelua ja populismia, joka ei kohdistu heikoimmin toimeentuleviin, joiden lasketaan jättävän äänestämättä.

Automaation edetessä tuottavan työn määrä vähenee mutta tuotto kyllä lisääntyy, mutta sitä tuottoa ei jaeta oikeudenmukaisesti vaan se sujahtaa harvoihin taskuihin. Näin ei voi jatkua, vaan työ on määriteltävä kokonaan uudelleen. Rahaa tuottavaa työtä ei tule olemaan tarjolla kaikille, ja työttömien määrä kasvaa joka tapauksessa jos nykymenoa jatketaan. On siis aluksi otettava perustulo käyttöön, tai sitten itketään ja se otetaan käyttöön.

Työtä kyllä riittäisi, järkevää ja välttämätöntä työtä, sellaista joka tuottaa jotain paljon rahaa arvokkaampaa. Mutta sitä hyljeksitään, koska taloususkonto on uusi valtionuskontomme, jonka epistolan mukaan teemme työtä, emme saadaksemme jotain aikaan, vaan pelkästään rahan takia.

Vaihtoon, sanon minä valtiaista ja valtapuolueista. Tarvitsemme kunnon muutoksen, eikä sitä saavuteta nykyisellä menolla. Koska vaalit ovat pian, on syytä tarkkaan tutkia, ketä äänestää. Eduskuntapuolueiden ulkopuolelta löytyy sellaisia vaaliohjelmia, joiden rinnalla valtapuolueet kalpenevat. Niitä ei valtamedia tietysti mitenkään huomioi, sillä muutosvastarinta on niin raivoisaa, ja mieluummin mennään rotkoon nykymenolla kuin muutetaan suuntaa.

Kiitos kommentista. Työn itseisarvoa ei todellakaan kukaan uskalla kyseenalaistaa. Itse uskon, että jos hommat hoidetaan hyvin, tulevaisuudessa töitä on vähemmän. Eikä se mitään, pidetään sitten vapautuneella ajalla paremmin huolta toisistamme. Tsemiä!

Piti oikein alkaa tutustumaan eri puolueiden ohjelmiin tarkemmin, ja en kyllä kenenkään ohjelmasta löytänyt pahemmin mitään leikkauksia perusturvaan, vaan leikkaukset näyttävät olevan lähinnä sitä, että korotetaan erilaisia veroja tai muutettaan verotuksen painopisteitä ja toivotaan dynaamisia vaikutuksia.

Mihin perusturvan heikennyksiin siis bloggauksesssa erityisesti viitataan?

moi Paavo, Ei tarvitse kovin suurella luupillaa ziigaa tai puhtain korvin kuunnella. Kokoomus Stubarin äänellä ja ohjelmassaan on ilmoittanut leikkaavansa ansioturvaa. Samoin Kristilliset.
Eiks oo jännä,että artikkelin näkökulma tuntuu raikkaalta ja niin ylevältä!
Hävettää tää nykymeininki.

Eikös noi ole ehdottanut ansiosidonnaiseen jotakin muutoksia kestoon ja tasoon siten, että se olisi alussa korkeampi ja sitten alkaisi laskemaan tai jotakin semmoista.

Kun puhutaan perusturvasta, eli työmarkkinatuesta tai toimeentulotuesta, kuka siihen muka on ollut koskemassa? Ei kukaan.