Miksi pomo räppää?

”Vuosi taas on takana päin, ja hyvät tilit taas mä näin”

Kun Alkon talousjohtajan räppivideo levisi internetissä, muu Suomi hautasi kasvonsa käsiinsä, mutta LinkedInissä johtaja Westermarcia ylistettiin ”heittäytymisestä”, sillä harmaapukuisen miehen tempaus oli kuin tehty työelämän poseeraussomeen, jossa rajuus on turvallista hurjuutta ja työpaikkojen yhteishenki syntyy tsemppaamalla kaveria TyKy-päivänä pakohuoneessa, vaikka kaikki haluaisivat jo sitä kaljaa.

Videon hauskin yksityiskohta on räppipomon vieressä konettaan näppäilevä nainen, joka vain vilkaisee käsiinsä yskivää johtajaa ja jatkaa hommiaan ilmeenkään värähtämättä. Ja miksi värähtäisi? Mikä uutinen on, että kansallinen huumemonopoli on tehnyt taas kerran isosti hilloa, vaikka tieto välitettäisiin kurkkulaulannalla tai itkemällä?

Mitä ihmeen väliä sillä on, että joku vähän irroittelee?

Kun tällä viikolla törmäsin tähän videoon, ärsyynnyin aivan liikaa. Mitä ihmeen väliä sillä on, että joku vähän irroittelee? Miksi olen näin ruma sisältä, että saan näppylöitä kaiken maailman firmarockeista ja varsinkin näistä kamalista räpeistä, joita ovat harrastaneet viime aikoina esimerkiksi vaaliehdokkaat, Helsingin yliopistollinen sairaala ja jopa normaalisti hyvinkin tolkku ja kiva Merja Kyllönen?