Blogit

Sisäpiiritietoa startup-maailmasta.

Miksi politiikasta tuli rumaa, likaista ja etäistä?

Blogit Hupparihörhö 22.9.2018 13:58
Sami Kuusela
Kirjoittaja on toimittaja ja liikemies, jonka Hupparihörhö-yritys etsii startupeja suuryrityksille kumppaneiksi ja ostettavaksi.

Olen viimeiset vuodet tosissani leikkinyt ajatuksella, että lähtisin politiikkaan. Olen nähnyt itseni eduskunnan puhujapöntössä pitämässä palopuheita hyvinvointivaltion hienoudesta tai startupien taikavoimasta. Taitaa jäädä fantasiaksi.

Yksi pulmistani on, ettei yksikään puolue tunnu omalta. Koko politiikka tuntuu pikku- tai isojen aikuisten leikkikentältä, jossa nysvätään säätiöiden rahoittamissa kurssikeskuksissa, kaikki on murskaavan tavallista ja aina silloin tällöin heitetään someen jotain tahallisesti väärinymmärrettyä erimielisistä. Idealismi tapetaan, varsinkin jos ajatukset eivät sovi puolueen linjaan.

Englanninkielinen termi "partyism" kuvaa ennakkoluuloista vihaa, mitä puolueiden edustajia kohtaan tunnetaan

En ole myöskään varma, jaksaisinko sitä kaikkea kiukkua, mikä minuun kohdistuisi, jos lähtisin jonkin puolueen kelkkaan. Englanninkielinen termi "partyism" kuvaa ennakkoluuloista vihaa, mitä puolueiden edustajia kohtaan tunnetaan. "Kepulainen pettää aina", "demarilla on käsi aina muiden taskussa", "vassarit haluavat Neuvostoliiton takaisin", "jokainen persu on natsi", "kokoomuksen bemariäijät ja jakkupukupossut eivät ajattele muita kuin itseään ja yrittäjäkavereitaan", "vihreät ovat homorummuttavia maanviljelijöiden vihollisia" ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu