Metriikka tappoi anarkian

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yksi yleisimpiä – ja tyhmimpiä – hokemia startupeista puhuttaessa, on kutsua yrittäjiä rocktähdiksi. Puurtajia me olemme, emme lavalla naismeren edessä lantiota pumppaavia puolijumalia.

Toista se oli ennen. Vielä vuosituhanteen vaihteessa, siis edellisen kuplan aikaan, uusmediayrittäjät kulkivat kaupungilla susiturkeissa Eurocard lompakosta sojottaen.

Sitten tapahtui se kamalin asia: hybris vaihtui häpeään, entisille lesoilijoille alettiin nauraa ja anarkia kuoli.

Kun uusi nousu alkoi muutama vuosi sitten, digitaalinen ala oli aikuistunut. Lähes kaikkea tekemistä pystyttiin mittaamaan ja rahalle vaadittiin todellista vastinetta.

Vaikka yrityksiin sijoitetut summat ovat kasvaneet, rahan vastaanottamalla yrittäjät joutuvat tiukkaan liekaan. Startup-yritysten menestymistä seurataan tarkoilla mittareilla jopa päivätasolla. Esimerkiksi peliyhtiöiden pärjäämistä tutkitaan nykyään äärettömän tarkalla metriikkakoneistolla. Yhtiöt tietävät asiakkaistaan kaiken ja tämä tieto on usein myös sijoittajien saatavilla. Liian helposti.

Ensimmäinen ajatus tästä nykytilanteesta on tietysti: Hyvä! Hienoa kun rahalle vaaditaan vastinetta. Mahtavaa, etteivät hörhöt pääse hurjastelemaan muiden masseilla kuten muinoin. Haluan kuitenkin kyseenalaistaa tämän ajatuksen: Kun tehdään vallankumousta, tietty määrä leuhkuutta on hyväksi.

Todellista vallankumousta on vaikea tehdä, jos on liian nöyränä metriikoiden ja riskisijoittajien asettamien välitavoitteiden edessä. Startup-alalle kaivattaisiin vanhanmallista haistattelua rahalle, anarkiaa, jossa eurot ovat pelkkää polttoainetta ja tavoitteet muualla ja yrittäjien usko omaan erinomaisuuteen lähentelee hulluutta.

Ehkä kaaos synnyttäisi uusia mullistuksia? Vieläkin enemmän kuin nyt.

Tai sitten olen väärässä. Olen se vanha bändijätkä, joka käyttää aikansa hokien baarin nurkassa, kuinka ennen oli kaikki paremmin. Siis silloin kun minä olin nuori.