Blogit

Sisäpiiritietoa startup-maailmasta.

Mediavanhus Tubeconissa

Blogit Hupparihörhö 13.8.2016 18:48
Sami Kuusela
Kirjoittaja on toimittaja ja liikemies, jonka Hupparihörhö-yritys etsii startupeja suuryrityksille kumppaneiksi ja ostettavaksi.

Terveisiä täältä Tubeconista. Olen täällä aikuisparkissa ja juon olutta.

8-vuotias poikani ja hänen kaverinsa pyörivät Hartwall Areenan käytävillä silmät loistaen, ja minä tajuan, että se media, jossa olen tehnyt urani – siis perinteiset lehdet, radio ja telkkari – eivät kiinnosta koululaisia.

Tubettajien, eli Youtube-videoiden tekijöiden ja seuraajien tapahtuma on tällaiselle ukolle kumma paikka möllöttää. Lapset jonottavat kiltisti, jotta joku 16-vuotias antaa heille nimmarin. Nurkan takaa löytyy seuraava jono. Kaikilla on silti kivaa.

Käymme päälavalla. Siellä on joku nykyajan tähti lavalla ja taas saamme katsella jonoa. Sadat fanittajat seuraavat, kun kukin  ottaa vuorollaan selfien.

Olisi outoa olla se, jonka kanssa halutaan kuvaan.

Ainut kiukuttelija, jonka olen täällä nähnyt, oli keski-ikäinen nainen, jota meinattiin kiilata matkalla aikuisparkkiin. Eli siis baariin. Teini teki tilaa ja unohti välikohtauksen saman tien. Ei uhmasta tietoakaan.

Tämä on itseasiassa aika ihanaa. Enää ei mediassa pärjää tuntemalla oikeita tyyppejä, esittämällä esiintyjää tai matkimalla vanhempia staroja. Nyt pitää olla oma itsensä. Tai siis saa olla ihan vaan se, joka muutenkin on.

Suomalaiset youtube-tähdet eivät ole elämää suurempia Timo TA Mikkosia, Teija Sopasia tai Heikki Paasosia. He eivät ole edes uudemman ajan Duudsoneita tai Arman Alizadeja, joiden videoita tuotetaan isolla ryhmällä, vaikkakin sopivalla amatööriotteella.

EDIT: Arman totes just Facebookissa, että ”Ainoa vaan et muihin tuotantoyhtiöihin verrattuna mun tuotantoja tuottaa mitättömän pieni ryhmä. Viimeinen ristiretki on kolmen ihmisen tiimillä tehty, kill arman kahden. Pohjantähdessä oli pari ihmistä enemmän.” Ja jatkoi, että: ”Joten korjaapas toi fakta tohon ennenku teen sust käsinuken”. Tämä oli siis korjaus/täsmennys, koska en halua nukeksi. Mutta old schoolia silti verrattuna Tubeconin tähtiin.

Näitä staroja on helppo lähestyä. Jos joka päivä joku tuottaa minuuttitolkulla videoita nettiin, tuotoksista tulee perinteisessä mielessä sisältököyhiä. Mutta aitoja. Niiden katsojat näkevät tuotoksissa jotain niin arkista ja tylsää, että aito myötäeläminen on mahdollista. Vaikka kuuluisimmilla tubettajilla on satoja intohimoisia tuhansia seuraajia.

Tähden määritelmä on muuttunut. Nykyajan stara ei ole etäinen hahmo, jota pitää jännittää, vaan virtuaalinen kaveri, jonka luokse jonotetaan, koska se on kiva juttu.

Inhimillistä. Sitä tämä on. Ja kilttiä.