Blogit

Sisäpiiritietoa startup-maailmasta.

Maximun overload, syynä some

Blogit Hupparihörhö 12.3.2015 09:09
Sami Kuusela
Kirjoittaja on toimittaja ja liikemies, jonka Hupparihörhö-yritys etsii startupeja suuryrityksille kumppaneiksi ja ostettavaksi.

Minulla on iso ongelma. Se haittaa työtäni. En muista työkuvioissa tapaamiani ihmisiä. Naama saattaa vaikuttaa tutulta. Muistan todennäköisesti myös, mitä firmaa tyyppi edustaa, mutta nimet haihtuvat päästäni.

Olin eilen isossa seminaarissa, mikä oli täynnä keski-ikäisiä johtavassa asemassa olevia asiantuntijamiehiä. Moikkasin varmuuden vuoksi kaikkia, koska en halunnut vaikuttaa ylimieliseltä tai vajaalta.

Lähes kaikki ikäiseni tai vanhemmat miehet näyttävät seminaarihaarniskoissaan samalta. Lyhyt, maantien värinen tukka, harmaa arkipuku ja älykkään eloisat silmät. Eivät laihoja, eivätkä lihavia.

Itse pukeudun korostetun nuorekkaasti ja leikkaan tukkani outoon muotoon. Tiedän toki, että se on säälittävää. Mutta en pysty muuhun.

Aiemmin mietin, että muistamattomuuteni johtuu siitä, että työmuistini on mennyt tukkoon. Hypersosiaalisena ihmisenä olen tavannut kymmenissä ammateissani ja vapaa-ajallani tuhansia ihmisiä, ja koska olen tällainen apina, minut muistetaan helposti.

Mutta eilen tajusin, mikä on ongelmani perimmäinen syy. Se on Facebook. Olen erittäin aktiivinen sosiaalisessa mediassa, selaan some-palveluita lukuisia kertoja päivässä ja minulla on 1493 Facebook-kaveria. Tiedän hyvin mitä virtuaalikavereilleni kuuluu, mutta olen vieraantumassa fyysisestä todellisuudesta, missä ihmiset kohtaavat oikeasti. Facebook tukkii muistini.

Seminaareissa tapaamani ihmiset eivät yleensä ole Facebook-kavereitani. En ole nähnyt heidän lomakuviaan, en tiedä mistä ruuasta he tykkäävät, eikä heidän hiljainen huumorinsa ole auennut vuosien varrella uutisvirtani välittämänä.

Löysin siis syyn oireilleni. Mutta haluanko parantua? Se olisi varmaan bisneksen kannalta tärkeää, mutta tuntuu, että menettäisin paljon, jos vähentäisin facebookaamistani radikaalisti. Onhan tuo palvelu mahtava ikkuna ihmisten todellisuuteen. Siihen vähän oikeampaan maailmaan.