Lobbaus OK hallitusneuvotteluissa

Olen viime vuodet larpannut eli liveroolipelannut päättäjäpiireissä. Startup-yrityksiä ja isoja firmoja yhdistänyt hääräilyni ja yleinen mölynpito on johtanut vuorineuvoskavereihin, rapujuhliin pankin pitsihuvilalla, erilaisiin viisastelutyöryhmiin, lukemattomiin paneelikeskusteluihin ja kaikenlaiseen sälään kuten euroedustajan kutsuun mennä tutustumaan Euroopan parlamenttiin Brysselissä. Alkavalla viikolla lennän Kainuuseen lobattavaksi Päättäjien Metsäakatemiaan.

Pyydettiin demareiden ehdokkaaksi

Pyydettiin minua demareiden kansanedustajaehdokkaaksikin, ja olisin mennyt, mutta bisnekset olivat siinä vaiheessa, että en olisi ehtinyt kampanjoida. Suurin syy kieltäytymiseeni oli, että olisin pettänyt nykyisen firmani sijoittajat lähtemällä egoretkelle juuri kun pitää laittaa liiketoimissa hanaa. Puolue sinänsä oli oikea, koska uskon vallan sisällä vaikuttamiseen ja SDP on suurista ja kamalista se vähiten hirveä vaihtoehto, vaikka en puolueeseen kuulukaan.

Jos olisin pyrkinyt kansanedustajaksi, saattaisin nyt olla hallitusneuvotteluissa mukana. Kuin noloin ikininuori kaahaisin OneWheel-sähkölaudallani Säätytalolle kertomaan uudenlaisesta yrittämisestä ja jankuttaisin jämähtäneen kilta-ajattelun ja muun talousjumittamisen vaarallisuudesta ja hyvinvointivaltion ja turvaverkkojen hienosta tuesta uusien bisnesten kehittämiselle. Lobbaisin siis oman maailmani ja maailmankuvani puolesta.

Säätytalolla kompastelisin kaikenlaisiin ketunhäntiin. Joku spinnaisi ammattiyhdistysliikkeelle lisää valtaa, mikä ärsyttäisi, sillä vaikka työntekijöiden etuja pitää todellakin puolustaa, perinteinen jumikuona pitää ensin räjäyttää. Toinen väittäisi ajavansa yrittäjien etuja, vaikka oikeasti puolustaisi korporaatioiden energiatukia ja hidastaisi ilmastonvastaista taistelua. Keskustan neuvottelijat taas taistelisivat epätoivon vimmalla maakuntien puolesta, vaikka sote oli kryptoniittia heidän voimilleen. Ja niin edelleen.