Lobbaus OK hallitusneuvotteluissa
Olen viime vuodet larpannut eli liveroolipelannut päättäjäpiireissä. Startup-yrityksiä ja isoja firmoja yhdistänyt hääräilyni ja yleinen mölynpito on johtanut vuorineuvoskavereihin, rapujuhliin pankin pitsihuvilalla, erilaisiin viisastelutyöryhmiin, lukemattomiin paneelikeskusteluihin ja kaikenlaiseen sälään kuten euroedustajan kutsuun mennä tutustumaan Euroopan parlamenttiin Brysselissä. Alkavalla viikolla lennän Kainuuseen lobattavaksi Päättäjien Metsäakatemiaan.
Pyydettiin demareiden ehdokkaaksi
Pyydettiin minua demareiden kansanedustajaehdokkaaksikin, ja olisin mennyt, mutta bisnekset olivat siinä vaiheessa, että en olisi ehtinyt kampanjoida. Suurin syy kieltäytymiseeni oli, että olisin pettänyt nykyisen firmani sijoittajat lähtemällä egoretkelle juuri kun pitää laittaa liiketoimissa hanaa. Puolue sinänsä oli oikea, koska uskon vallan sisällä vaikuttamiseen ja SDP on suurista ja kamalista se vähiten hirveä vaihtoehto, vaikka en puolueeseen kuulukaan.
Jos olisin pyrkinyt kansanedustajaksi, saattaisin nyt olla hallitusneuvotteluissa mukana. Kuin noloin ikininuori kaahaisin OneWheel-sähkölaudallani Säätytalolle kertomaan uudenlaisesta yrittämisestä ja jankuttaisin jämähtäneen kilta-ajattelun ja muun talousjumittamisen vaarallisuudesta ja hyvinvointivaltion ja turvaverkkojen hienosta tuesta uusien bisnesten kehittämiselle. Lobbaisin siis oman maailmani ja maailmankuvani puolesta.
Säätytalolla kompastelisin kaikenlaisiin ketunhäntiin. Joku spinnaisi ammattiyhdistysliikkeelle lisää valtaa, mikä ärsyttäisi, sillä vaikka työntekijöiden etuja pitää todellakin puolustaa, perinteinen jumikuona pitää ensin räjäyttää. Toinen väittäisi ajavansa yrittäjien etuja, vaikka oikeasti puolustaisi korporaatioiden energiatukia ja hidastaisi ilmastonvastaista taistelua. Keskustan neuvottelijat taas taistelisivat epätoivon vimmalla maakuntien puolesta, vaikka sote oli kryptoniittia heidän voimilleen. Ja niin edelleen.
Jokaisella neuvottelijalla on joku agenda ajettavana. Ja se on hyvä juttu. Tärkeimmissä neuvotteluissa tarvitaan asiantuntijoita, jotka ovat tuntemistaan asioista jotain mieltä. Ja he tekevät arkityönään hommia, jotka liittyvät asioihin, joista he nyt hallitusneuvotteluissa vääntävät. Joku on puolueessa töissä, toinen ammattiyhdistysliikkeessä tai muussa etujärjestössä, muutama viestintätoimistossa lobbaamassa, koska siellä heidän kontakteistaan ja tiedoistaan on eniten hyötyä ja niin edelleen ja niin edelleen.
Tärkein pointti on, että kukaan ei neuvottele yksin. Jokainen vääntää omaan suuntaansa, mutta koska suurin piirtein aikuisia ollaan, kompromissiin päädytään – jos siis hallitus saadaan jossain vaiheessa kasaan.
Kokoomuksen itku lobbareista hallitusneuvotteluissa on nolon kuuloista
Kokoomuksen itku lobbareista hallitusneuvotteluissa on nolon kuuloista. Olisi voinut odottaa, että edes pitkään hallituksessa pyörinyt puolue olisi tajunnut, ettei oppositiossa tarvitse olla heti noin populisti.
Olisi Suomen kannalta hirveää, jos hallitusneuvotteluihin päästettäisiin ihmisiä, joilla ei ole sidoksia. Tärkeistä asioista möykkäisivät tyypit, joiden ymmärrys perustuisi lehtitietoihin ja aivan liian yksinkertaisiin ajatuksiin yhteiskunnan toiminnasta. Jokainen lobbaa. Kulisseissa vaihdetaan tietoja, tehdään diilejä ja säädetään hommaa kuosiin.
keskimääräinen päättäjä on aika tylsä ja kiltti
Eikä siellä vallan kammareissa erityisen ovelia olla. Muutaman vuoden larpin perusteella voin todeta, että keskimääräinen päättäjäkin on aika tylsä ja kiltti.