Liian tuttu juttu – miksi televisio on yhä olemassa?

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.

Jokin tässä yhtälössä ei täsmää: nuoret sukupolvet ovat lähestulkoon lopettaneet lähetysvirtatelevision katselemisen, mutta televisiokanavia on vielä olemassa.

”Ei tubettajilla ole välttämättä ollenkaan hinkua päästä televisioon. Ei se ole mikään tavoite, kun verkossa on paljon isommat yleisöt”, totesi eräskin huumoritubettaja sukupuolikuilun takaa Ville Kormilaisen Huumorihommia-ohjelmassa noin kuukausi sitten (huom. lainaus ei ole sanantarkka). Jouduin tarkistamaan huumoritubettajan nimen Ylen sivuilta, koska Matti Roth ja hänen ryhmänsä Blokess ei ollut tarttunut mieleen tai tullut edes vastaan.

On mysteeri, kuinka nykyaikana on varaa tehdä televisio-ohjelmia perinteisellä raskaalla ja kalliilla tuotantokoneistolla. Kun perustelkkarin katsojamäärät jäävät pienemmiksi kuin itseään iPhonella kuvaavien nuorisotähtien hassuttelut, luulisi ammattilaisia harmittavan.

Pitävätkö eläkeläiset ja heille suunnatut tuttujutut telkkaria hengissä?

Mutta ehkä eläkeläiset pitävät telkkarin hengissä? Kun ohjelmia katsovat yhä enemmän ihmiset, joiden ruuhkavuodet olivat 80-90-luvuilla, on loogista upota nostalgiaan. Vai mistä kertoo uutinen, että Tuttu juttu -show palaa telkkariin. Tai Napakympin lämmitys? Kymppitonniin saatiin sentään juontajaksi turvallisen kreisi Cristal Snow.