Köyhiä harmittaa. Syystä.

Puhujapalkkioita ei kannata kadehtia. Mutta esitysten sisällöstä pitää suuttua.

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eilen täällä Suomen Kuvalehdessä skuupattiin Alexander Stubbin puhujapalkkioista. Heikki Venton jutussa paljastettiin, että ex-pääministeri, nykyinen hiljaa eduskunnassa pestiään lusiva Stubb laskuttaa puheenvuoroistaan yli 9000 euroa. Siis Speakers Forum -välitysfirman kautta. Ja hinta sisältää alvin.

Tästähän iltapäivälehdet innostuivat. Hirveitä summia hölötyksestä, lasketaanpa siitä tuntipalkka! Ei ollut kiva köyhän lukea jupista, joka tekee tunnissa saman kuin köyhä vuodessa.

Stubin summa toki pienenee, kun siitä lasketaan ensin arvonlisävero pois. 9300 eurosta tulee seitsemän ja puoli tonnia. Ja kun vielä napsaistaan noin puolet välitystoimistolle, eli Speakersforumille, ei palkkio enää olekaan kuin keskimääräinen suomalaisen kuukausipalkka. Joka tosin on firmalaskutusta, joten siitäkin voi ottaa vielä ison summan kuluihin, veroihin ja eläkkeisiin.

Tein uusimpaan Image-lehteen perinpohjaisen artikkelin suomalaisesta puhujakulttuurista ja huomioni oli, että Suomeen on pesiytynyt keynote-kulttuuri, jossa muoto on korvannut sisällön.

Itsekin kierrän yrityksissä saarnaamassa ja laskutan pari tonnia laaki.