Köyhiä harmittaa. Syystä.
Puhujapalkkioita ei kannata kadehtia. Mutta esitysten sisällöstä pitää suuttua.
Eilen täällä Suomen Kuvalehdessä skuupattiin Alexander Stubbin puhujapalkkioista. Heikki Venton jutussa paljastettiin, että ex-pääministeri, nykyinen hiljaa eduskunnassa pestiään lusiva Stubb laskuttaa puheenvuoroistaan yli 9000 euroa. Siis Speakers Forum -välitysfirman kautta. Ja hinta sisältää alvin.
Tästähän iltapäivälehdet innostuivat. Hirveitä summia hölötyksestä, lasketaanpa siitä tuntipalkka! Ei ollut kiva köyhän lukea jupista, joka tekee tunnissa saman kuin köyhä vuodessa.
Stubin summa toki pienenee, kun siitä lasketaan ensin arvonlisävero pois. 9300 eurosta tulee seitsemän ja puoli tonnia. Ja kun vielä napsaistaan noin puolet välitystoimistolle, eli Speakersforumille, ei palkkio enää olekaan kuin keskimääräinen suomalaisen kuukausipalkka. Joka tosin on firmalaskutusta, joten siitäkin voi ottaa vielä ison summan kuluihin, veroihin ja eläkkeisiin.
Tein uusimpaan Image-lehteen perinpohjaisen artikkelin suomalaisesta puhujakulttuurista ja huomioni oli, että Suomeen on pesiytynyt keynote-kulttuuri, jossa muoto on korvannut sisällön.
Itsekin kierrän yrityksissä saarnaamassa ja laskutan pari tonnia laaki.
Kovia summia laskuttavat puhujatähdet kiertävät yrityksissä innostamassa väkeä ja toistavat self help -sanomaansa tilaisuudesta toiseen. Kaiken maailman itse itsensä asiantuntijoiksi nostaneet julkkikset kertovat elämän tarkoituksesta tai muusta yleisestä ja kivasta, saavat aikaan hetken illuusion selkeydestä, valehdellen tarjoavansa ratkaisuja.
Kun tähti poistuu lavalta, väki hehkuu hetken, kunnes palaillaan työpisteille ja kaikki on taas hankalaa ja tylsää.
Uudessa puhujakulttuurissa, joka on ihan hyvä bisnes, sumutetaan ihmisiä. Mikä on tyhmää.
Toivottavasti tämä on vain välivaihe. Muinoinhan seminaareissa oli valtavan tylsää kun joku pomo jaaritteli suoraan paperista, sitten lavalle astuivat valopäät ja höpöttäjät, mutta ehkä seuraava kehitysaste on, että joku jolla on oikeaa asiaa, on myös karismaattinen?
Köyhiä siis harmittaa. Syystä. Mutta väärästä syystä. Ei niitä palkkioita tarvitse kadehtia. Siitä sisällön tyhjyydestä pitää suuttua.