Koodaaja ei ole nakkikone
Aivan liian usein ”luovat” tyypit kuvittelevat, että startup-maailmassa menestytään niin, että ensin saadaan idea, sitten etsitään ”joku koodari” toteuttamaan se maailman tärkein appi ja lopulta nautitaan menestyksestä.
Suomessa ajatellaan ohjelmoiminen ihan väärin
Meille tuli toimistolle kesävuokralaiseksi vanha työkaverini Tuomas Artman, joka lähti edellisestä Sofanatics-startupistamme maailmalle ja päätyi Uberille koodaamaan. Tuomaksen mielestä Suomessa ajatellaan ohjelmoiminen ihan väärin.
”Suomessa tehdään huippudevaajista managereita”, analysoi Amerikan karaisema superheppu. ”Useinkaan hyvä ohjelmoija ei ole hyvä johtamaan väkeä, joten firma samalla saa heikon pomon ja menettää hyvän koodarin, kun koodaaja ’ylennetään'”.
Jenkeissä meno on eri. Huippudevaaja saa nousta rauhassa urallaan niin ylös kuin pystyy, eikä häntä pakotetaan pomoksi, jos sellainen homma ei luonnistu tai maistu. Parhaissa Piilaakson firmoissa koodaajia ei myöskään nakiteta tekemään muiden määräämiä asioita, vaan heitä kannustetaan löytämään uusia pulmia ja ratkaisemaan ne parhaalla osaamallaan tavalla.
Suomessa ohjelmoija on aivan liian usein se nuriseva suorittaja, jolle joku tuotespede tulee vaahtoamaan visiostaan ja vaatimaan, että hölmö idea toteutetaan juuri niinkuin valopää vaatii. Tämä on ehkä suurin este suomalaisten teknologiafirmojen menestymiselle.
Suomessa ohjelmoija on aivan liian usein se nuriseva suorittaja, jolle joku tuotespede tulee vaahtoamaan visiostaan ja vaatimaan, että hölmö idea toteutetaan juuri niinkuin valopää vaatii.
Voisimmeko pikkuhiljaa tajuta, että hyvälle devaajalle koodi on luovuuden väline? Samalla tavalla kuin piirtäjälle maali tai kirjoittajalle teksti. Kun ohjelmoija saa vapauksia, hän motivoituu ja taika tapahtuu.
Älä siis koskaan enää etsi ideallesi mekaanista toteuttajaa, vaan esittele ajatuksenpoikasesi, kysy onko siinä järkeä ja jos olet onnekas, devaaja jalostaa raakileestasi timantin.