Sisäpiiritietoa startup-maailmasta.

Kielletty ajatus: työttömän röyhkeys

Sami Kuusela
Blogit Hupparihörhö 22.10.2017 15:50
Luin nyt viikonloppuna Ossi Nymanin kohutun Röyhkeys-romaanin. Kyseessä on mestariteos, ja kirjan lanseerauskohu parasta, mitä työllisyyskeskustelussa on tapahtunut pitkään aikaan. Röyhkeys alkaa sisäänpäin kääntyneen tapahtumattomuuden kuvauksena. Pitkäaikaistyöttömyyden yksinäiseksi ja araksi kuti...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sami Kuusela

Kirjoittaja on toimittaja ja liikemies, jonka Hupparihörhö-yritys etsii startupeja suuryrityksille kumppaneiksi ja ostettavaksi.

Keskustelu

Presidentti ei todellakaan sanonut, että työttömiä pitäisi inhota. Se on kirjoitrajan omassa päässä syntynyt ajatus! Lue presidentin lausuma uudelleen, siinä asiayhteydessä, missä se sanottiin. Keskustelussa yleensäkin työttömyyteen tietyllä tavalla suhtautuvat tuovat esiin, kuinka nöyryyttävää on olla työtön, kuinka työttömiä vihataan, jne. Jos, vaikka Nymanin kirjasta käytyä keskustelua ajattelee, osa on noussut juuri sitä röyhkeyttä vastaan, kuten kaiketi oli tarkoituskin? Mitä tulee ajatukseen, että yhteiskunta voisi antaa ihmiselle itsetunnon ja ihmisarvon, vaikkapa 460€:lla, ajatus vaikuttaa epärealistiselta. Itsetunto tulee siitä, että asettaa itselleen tavoitteita ja pärjää! Lapset ovat niitä, joilta ei vaadita suorituksia, joita rakastetaan heidän itsensä takia. Olisiko Nymanin symppaajillakin aika kasvaa aikuiseksi. Aikuisella on vastuita ja velvollisuuksia, lapset leikkivät.

Puhuin ”liian röyhkeiden työttömien inhoamisesta”. Luethan tekstin uudelleen!

Kaveri totesi puolustuksekseen olleensa kirjailija ja tämä kirja sen osoittaa. No, siinä tapauksessa on tavattu tulkita henkilön olleen yrittäjä ja tuet pois takautuvasti. Esimerkkejä on jos minkälaisesta nappikaupan harjoittamisesta, yritystoiminnaksi tulkitusta.

Erinomainen kolumni, eikä vähiten siksi, että se uskaltaa kroolata vastavirtaan tässä koulu- ja työpaikkakiusaajien luvatun maan mustassa uomassa. Kiitos siitä.

On mahdollista että useiden ”jokaisen tervejärkisen suomalaisen” taustalla onkin pelko siitä, että he joutuisivat itse oikeasti kohtaamaan tuon raivokkaasti vihaamansa ja kavahtamansa ilmiön: työttömyyden ja varsinkin siihen liittyvän nöryytyksen ja kyykyttämisen. Toisaalta osa paheksujista – epäilemättä myös Vartiainen ja S. Niinistö – eivät tiedä yhtään mitään tästä aiheesta, jota he kärkkäästi ovat rientäneet kommentoimaan ikään kuin pätevinäkin asiantuntijoina – tietoisina siitä, että valtaeliittiin kuuluvat tuskin koskaan joutuvat tulemaan aiheesta tietoiseksi.

Viisaudesta maan johdossa on todellakin pulaa. Eikä viisaus tarkoita numeroiden ja taloususkonnon tuntemusta.

Kiitos Kuusela! olen aprikoinut oletko turha mussuttaja mutta nyt nousi pointsit rohkeudesta ja kaikille sallitusta järjen käytöstä. ja kirja menee itseoikeutesti pakko lukea-listalle.

Kannattaa lukea blogiteksti Marko Maunulan blogiteksti: ”Ideologinen työttömyys on vain naamioitua lusmuilua – Kyseessä on rikos ihmisyyttä vastaan”.

Kiitos Ossi Nyman vuoden rohkeimmasta työstä!

Kiitos Sami Kuusela asian tajuamisesta.

Kiitos Kaiken Luojalle siitä että Hän taas antaa meille tilaisuuden korjata kurssimme ja rakastaa lähimmäistä. Sekä Jumalaa, Hyvyyttä yli kaiken.

Ajattelutyö on hyvin vaativaa. Siksi sitä ei moni harrasta. Ja ne jotka eivät sitä harrasta, voivat ajatella kaikenlaisia asioita, tajuamatta niiden ajatusten järjettömyyksiä.

Voimme ajatella vaikkapa että syrjäytyminen loppuu siihen kun syrjäytyneiltä evätään ja kielletään kaikki mahdollisuudet ja tuet, ja kun heidät pakotetaan opettelemaan aakkosia ja istumaan jonossa.

Voimme ajatella että työttömien pitäisi vain mennä töihin.

Voimme ajatella että köyhiltä pitää riistää sekin vähä mikä heillä on, koska rikkaamme tarvitsevat sitäkin rahaa paljon kipeämmin.

Voimme ajatella että koska kaikki ovat tasa-arvoisia, jokaisen mielipide on yhtä arvokas.

Ja trollitehtailijan mielipiteellä sillä vasta arvoa onkin! Samaa suoltava kone, vihapuhuja, perustelematon ja ajattelukyvytön, voi olla määrällisesti hyvin tuottelias, satoja tai tuhansia viestejä per päivä, itsensä moneuttava huijari. Sitä vastaan on yksilön huono suojautua, jos laadulla ei ole väliä.

Eikä laadulla ole mitään väliä, senhän tämä järjestelmä opettaa.

Presidentti Niinistö katsoi tarpeelliseksi paheksua maamme huippukirjailijoihin kuuluvaa Ossi Nymania. Kiva juhlia Aleksis Kiveä samaan aikaan jossain gaalassa. Satavuotisjuhlien tekopyhyys, irvokkuus paljastuu todellisuudessa. Ei hyvältä näytä.

Taitelijat tulee tappaa nälkään tai puutteeseen tai leirittää, ”tervejärkiset” huutavat. Pakkotöihin sellaiset lusmut ja työnvieroksujat!

Laiskan työttömän vastapariksi nostetaan ”aktiivityötön”, joka omaa kurjuuttaan valittaen tehtailee systeemin mieliksi hyödyttömiä, tuloksettomia työhakemuksia satamäärin. Hän on nöyrä, systeemistä valittamaton systeemin orja, joka satakertaisesti tekee sen mitä systeemi vaatii. Mutta kiitetäänkö tai palkitaanko häntä siitä hyvästä? No ei suinkaan.

Katsokaas hyvät rouvat ja herrat, kun töitä vaan ei ole. Tai onhan kyllä työtä, ainahan sitä täytyy jotakin uutta luoda ja asiat hoitaa. Mutta on työtä josta maksetaan ja on töitä joista ei makseta. Palkat ja raha ylipäänsä ovat vain yhteiskunnan sopimuksia. Voimme helposti muuttaa järjestelmää siten, että sekä työn että tulon jako muuttuu tasaisemmaksi. Ei se ole kuin tahdosta kiinni.

Perusongelmahan ei ole Ossin valinta tai sillä ulostulo, vaan se, että jotkut muut joutuvat työllään ja pmasta vapaa-ajastaan tinkimällä elättämään ossien huilailut. Ei tässä tarvita syyttelyä eikä idealisointia, vaan ymmärrystä siitä, että siipeilyllä on maksaja, joka ehkä ei hyväksy rahojen käyttöä ossien proggiksiin.

Perusongelma ei ole ko. Ossin tai muiden työttömien lusmuilu,jonka toiset maksavat. Maksammehan me laskutavasta riippuen 4-8 miljardin yritystuetkin, emmekä velvoita noita verokirstussa sikana rypeviä firmoja mihinkään.

Jos on koskaan kirjoittanut tai edes yrittänyt kirjoittaa fiktiivisiä tekstiä julkaisumielessä, niin ymmärtää ettei ko. Ossin tapauksessa ole kysymys lusmuilusta.

Ne nöyrästi systeemin pelleiksi ruvenneet työttömät tekevät sen pelosta.

Olen itse kokenut Työttömyyden aiheettomine nöyryytyksineen,joita en unohda.Mutta selviydyin, koska minulla oli onnea.

Näitä luetaan juuri nyt