Kenkää saaneen hirveä LinkedIn-somenaminami

Äsken siivotessani tajusin, mikä LinkedInissä ällöttää. Siellä ei nimittäin saa olla heikko.

Uupumisesta saa kertoa toki selviytymistarinoiden kautta, kuinka on väsyneenä tajunnut, että oli ollut liian nöyrä upeiden haasteiden edessä, mutta tajunnut, kuinka pitää antaa aikaa itselleen. ”Zen” jotain ja muuta skeidaa.

Pätemismediassa ei saa olla heikko. Luusereista tehdään hylkiöitä, koska heikoista ei ole hyötyä ja häviäminen on tarttuva tauti.

Parhaiten tämä kauheus näkyy, kun joku ilmoittaa vaihtavansa työpaikkaa. Milloin olet nähnyt pettyneen tilitystä, kuinka työtovereiden kanssa ei tultu toimeen tai kuinka pomo oli epäreilu ja vaati liikaa? Vaikka tällaiset tilanteet ovat työelämässä yleisimpiä kuin #mahtavuus, #maailmanparastiimi tai #awesomeness, niistä ei kerrota työelämän somessa.

Narsisti pomo kehtaa tulla kommenttiosioon

Hirveintä on, kun näkee rivien välistä, kuinka joku on saanut kenkää. Tällöinkin on tehtävä linkkariin mairea postaus, jossa kerrotaan upeasta matkasta ja kiitetään fantastisia työtovereita, vaikka eilen johtaja murskasi talohaaveet kertomalla ohimennen ruokatunnilla, ettei toimistolle ole enää asiaa. Ja se narsisti pomo kehtaa tulla vielä kommenttiosioon kiittelemään synninpäästöstään.

Työntekijälähettiläisyys, joka on yksi osa LinkedIn-somenaminamia, on sosiaalisen median syöpä, ja onneksi jo väistyvä trendi. Kukaan ei hyödy, kun duunarit raiskaavat somekanavansa ympäripyöreällä yritysviestinnällä ja pakotetulla hymyllä. Tai hyötyvät jotain, lounassetelin ja muutaman kympin lahjakortin kuten mainekriisissä kamppailevan Amazonin varastotyöntekijät, jotka suostuivat hehkuttamaan työpaikkaansa Twitterissä kuin diktaattorin orjat konsanaan.